Kun pikku A syntyi, sovittiin miehen kanssa, että ei opeteta häntä ainakaan alusta pitäen telkkarin orjaksi. Uskon tutkimuksia, että pienten aivoille telkkari ei tee hyvää (kun en usko sen tekevän isompienkaan aivoille). Aivan valtavasti emme itsekään katso telkkaria. Inhoan sitä, jos joku laittaa aamulla ensimmäisenä telkkarin päälle. En tykkää myöskään radiosta aamutuimaan, mutta siedän sitä silloin tällöin. Inhoan, jos telkkari pauhaa eikä sitä kukaan katso. Esimerkiksi anopin luona olen jatkuvasti laittamassa telkkaria kiinni, kun sitä ei kukaan katso.

Yleensä avaamme telkkarin vasta kun kundi nukkuu, hyvin harvoin avaamme sitä aikaisemmin (joskus Avaraa luontoa, lätkämatsia tms). Katsotaan sitten uutiset, jotain kotimaisia sarjoja ja leffojen alkuja. Mies seuraa useita sarjoja HBOlta pojan päiväunien aikaan.

Nyt kun kundi täyttää 2v, hän ei ole vielä katsomaan mitään kokonaista ohjelmaa, jotain pätkiä piirretyistä on nähnyt serkuillaan, mutta ei ole oikein kiinnostunut. Eilen pääsi vähän makuun. Minä yritin katsoa ahdistusdokkaria (Areenasta, telkkarista ipadin ja apple tv:n kautta) ja ei ihan lähtenyt putkeen (tällä kertaa vika oli käyttäjässä…). Sillä välin nuori herra näppäili kaukosäädintä ja onnistui laittamaan jonkun lohikäärme-piirretyn trailerin päälle. Suuttui tietenkin, kun puutuin asiaan. Ruudulla näkyi myös joku Nalle Puh -elokuva, joten lupasin, että saa katsoa sen trailerin (vaikka olikin K-3, heti lähdettiin revittelemään) sillä välin, kun säädin padin kanssa. Katsoi trailerin kahdesti ja oli myyty mies. Pojan lempparilelu on Nalle Puh -pehmolelu ja silmät melkein pullistui päästä, kun näki sen telkkarissa. Yhtä Nalle Puh -peliäkin on pelattu iPadilla.

Isin kanssa riehuminen oli sitten kuitenkin hauskempaa ja meteli sen mukainen, että katsoin lopulta Ahdistuksen aikakauden loppuun vasta, kun pieni mies meni unten maille. Oli muutes ihan kelvollinen dokkari.