Minulla on menossa syksyn kiireisimmät viikot opiskelujen suhteen: muutama intensiivikurssi päällekkäin. Gradussakin pitäisi nytkähtää eteenpäin. Tänään olin ajatellut pitää laiskottelupäivän. Mies on töissä eli ollaan pojan kanssa kahden huomisaamuun asti. Pojan kanssa tulee lähdettyä yleensä ulos pari, kolme kertaa päivässä. Ja jos ei ulos, niin sitten johonkin muualle, mutta yleensä kolmesti tuosta ulko-ovesta johonkin mennään. Minä haluaisin pitää välillä pyjamapäiviä, mutta harvemmin tulee vietettyä.

Nyt olosuhteet olivat puolellani. Ulkona sataa vettä; pientä miestä se ei tietenkään estäisi, mutta minusta se on jo riittävän hyvä tekosyy. Lisäksi hällä on vähän flunssaa: räkä vuotaa ja vähän lämpöäkin oli. Kotipäivä siis.

Poikanen ei olekaan juuri ollut perusflunssassa. Reilu vuosi sitten, yksivuotispäivän kieppeillä oli pikku flunssan päälle sitkeä korvatulehdus, johon piti syödä kolme antibioottikuuria ennen kuin talttui. Talvella oli vesirokko, hyvin lievä. Muutaman kerran on ollut vähän räkäinen. Kovaa kuumetta ei ole ollut kertaakaan. Toki on sitten kärsitty refluksista, vauvana ummetuksesta ja mistä lie mahajutuista ja vielä ne öiset mahakivut maidosta. Että ei tosiaankaan olla mitään korvakierteitä kaivattukaan.

Minäkin olen ollut raskaudesta lähtien terveenä, pari vuotta. Ensimmäisen kerran oli pikkuflunssa tässä alkusyksystä, ei muuta. Eikä luojan kiitos yhtään ainutta mahatautia! Kiitetäänkö pitkää imetystä tästä?

Kotipäivä siis. Siivoillaan vähän. Työhuoneeseen on vaihdettu verhot ja pyykkiä viikattu. Minusta siivoilu ja järjestely on mukavaa ajan kanssa. Unohdun helposti järjestelemään jotain epäolennaisia (maustepussit aakkosjärjestyksessä? ihan normaalia!)