Tämä viikko on mennyt labrassa sählätessä. Tein tiistaina ensi töikseni yhden mokan, jota en heti tajunnut ja nyt olen sitten yrittänyt korjailla tilannetta. Kysellyt ohjaajaltani sähköpostitse apua (hän on Afrikassa, tulee kuukauden päästä) ja tänään hämmästeltiin asiaa yhden tutkijan kanssa, joka työskentelee yliopiston ulkopuolella, mutta tuli ystävällisyyttään ihan paikan päälle jeesaamaan. Eipä siinä mitään, olen oppinut masiinan käytöstä aika paljon uutta ja virheet vähän niin kuin kuuluvat harjoitustyön tekemiseen.

Niin siis minkä masiinan? Emme siis puhuneet tutkijan kanssa masiinasta, vaan ”on hyvä, että ongelma on LC:n puolella eikä massassa”. (LC=liquid chromatography, massa=massaspektrometri, tässä tapauksessa vielä tandem-sellainen.) Kämmini liittyi mobile phaseen (eli liikkuva faasi, ohjaajani ei puhu suomea ja kaikki kirjallisuus on tietenkin englanniksi, joten suomenkielisiä sanoja pitää välillä oikein hakea enkä kaikelle edes tiedä suomenkielistä vastinetta).

Minusta on yleensä hauskaa huomata, miten jokaisella alalla on ensinnäkin oma slanginsa ja toisekseen, vaikka slangista saisikin jotain tolkkua, niin ei niistä asioista mitään tajua. Siskoni opiskelee sairaanhoitajaksi ja puhuu toimenpiteistä, joista en ymmärrä mitään. Joskus hän ja mieheni puhuvat jotain slangia, joka menee minulta yli hilseen, mies kun on palomies-sairaankuljettaja. Yksi ystäväni tekee työkseen laskuja, toinen telkkariohjelmia. Ja lapset ja nuoret ne vasta kummallisia puhuvatkin (siskon tyttö on varmaan joka päivä jälkkärissä, vaikka ei ole tehnyt mitään pahaa.)

Mies ymmärtää noista edellä mainituista labratermeistä yhtä paljon kuin muutkin. Silti hän ihanasti kuuntelee, kun monisanaisesti valitan ongelmiani kotiin tullessani. Parhautta.