Pienten lasten lahjominen meinaa tuottaa välillä harmaita hiuksia. Ensinnäkin niitä lapsia on jokaisen lähipiirissä paljon tai tosi paljon. Minun ja miehen sisaruksilla on yhteensä kuusi lasta, lisäksi on meillä on muutama kummilapsi (joista osa on toki noita sisarusten lapsia). Heitä on kaikkia mukava muistaa sekä syntymäpäivänä että jouluna. Lisäksi suurimmalla osalla ystävistäni on lapsia. Lisää tulee koko ajan. Heitä nyt ainakin muistetaan silloin, kun ensimmäisen kerran tavataan. Ja jos satutaan juhlapäivänä paikalle. Ja ehkä muutenkin. A kasvaa ja on oletettavaa, että meitä joskus kutsutaan syntymäpäivillekin.

Emme yhtään tykkää rojusta. Emme omassa kodissamme emmekä tahdo niitä lahjaksi antaa. Suurella osalla tuntemistamme lapsista on ihan liikaa roipetta. Leluja on niin paljon, että ne menettävät merkityksensä, niistä tulee rojua. Merkityksettömän muovihärpäkkeen hankkiminen ei vaan natsaa: rahat menee hukkaan ja maailma tuhoutuu. 😛 Olemmekin yrittäneet keksiä aineettomia lahjoja.

Oma teini-ikäinen kummityttöni tuskin muistaa ostamaani tusinabarbieta. Mutta hän muistaa, kun vein erään kerran joen rantaan katsomaan sorsia eikä siellä ollut yhtään ainutta sorsaa.

TallennaTallenna