Onnistuin imettämään pikku kundia melkein parivuotiaaksi törmäämättä paheksuntaan julkisella paikalla syöttämisestä/syömisestä. Mutta paheksuahan voi myös leikki-ikäisiä. Nyt vajaa 4-vuotiaana törmäsimme ensimmäisen kerran paheksuntaan. Kävimme kesälomareissulla syömässä Tertin kartanossa, Mikkelin pohjoispuolella. Miljöö on upea ja ruoka loistavaa (suosittelen!). Kesäinen pitopöytä on hinnakas (42€), mutta hintansa väärti.

Olimme juuri saaneet alkupalat nenämme alle, kun ampiainen lensi pikku kundin t-paidan hihasta sisään ja pisti kainaloon. Lapsi alkoi itkeä: se varmasti sattui ja pelästytti pientä ihmistä myös. En vienyt lasta sillä sekunnilla ruokasalista pois rauhoittumaan, vaan tarkistin ensin mihin ampiainen pisti ja missä se ilkimys lymyili. Kun silmäni osuivat naapuripöydän, keski-iän ylittäneeseen rouvaan, hän kiroili ääneen ja pyöritteli silmiään kertoakseen, että pilaamme hänen ruokailuhetkensä.

Kun itkun syyksi tosiaan paljastui ampiaisen pisto, niin menimme kuistille rauhoittumaan ja tarkistamaan, miten pistokohta reagoi. Ensimmäinen ampiaisen pisto kun oli kyseessä. Ei käynyt kuinkaan, vähän ajan päästä istuimme jälleen syömässä eikä suurta kammoa jäänyt ampiaisia kohtaan (niitä kun tosiaan kuhisi vanhan kartanon saleissa).

Mutta mielensäpahoittajan sanoin, kyllä minä niin mieleni pahoitin kiroilevan naisen käytöksen vuoksi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut esimerkiksi kuriton lapsi ilman käytöstapoja. Pienen hyvityksen sain mielelleni, kun välillä pöydästä noustessani näin naisen näpräävän intensiivisesti puhelintaan sen sijaan, että olisi keskittynyt erinomaiseen ruokaansa tai seuralaiseensa: ehkä hän ei ollut vielä vain oppinut käytöstapoja (ja ehkä ei enää opikaan). 😛