Norsunmuistiset lukijat muistavat, että meiltä hajosi vuoden vaihteessa panttuhärveli. (Jos jollekin pantut eli itsetehdyt välipalapatukat ovat tuntemattomia, niin katso ohje täältä. Ovat siis viljattomia raakapatukoita, ihan parhaita!) Eli siis laite, jolla saisi aikaiseksi tahnaa pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä sekä pestoa. Muodikkaalle blenderille meillä ei ole käyttöä, kun pirtelöitä juodaan vain harvakseen.

Kävin ensimmäisen kerran haahuilemassa kaupoissa härveliä etsimässä jo tosiaan tammikuussa. Tuskastuin. Minua suututtaa ostaa kalliita ja huonolaatuisia tavaroita. Se vanha panttuhärveli oli siis sauvasekoitin, jossa oli lisäosasana leikkuri pähkinöitä, juustoa yms varten. Vaihtoehtona olisi ollut hankkia kunnon keittiökone, mutta aikani mietittyäni hylkäsin sen ajatuksen. Ei sille oikeasti olisi käyttöä, liian iso ja hankala.

Edullinen, perussauvasekoitin oli jo hankittu. Se oli virheostos. Ärsyttää. Muovinen sauvaosa koostuu kahdesta palasta ja sinne väliin kertyy mönjää, joten on todella vaikea puhdistaa. Hammastikulla olen yrittänyt rapsutella. Kuvottavaa. Käyttökelvoton.

Claes Ohlsson on yllättänyt minut ennenkin ja kävin sieltä vilkaisemassa panttuhärvelitarjontaa. Aika ex tempore mukaan tarttui never heard -merkkinen (Coline) laite. Sauvaosa metallia, liittimet huomattavasti tukevammat kuin missään laitteissa, joita katsoin Gigantissa (ja niistä kalleimmat maksoivat jopa parisataa euroa). Lupasi murskata 150 grammaa pähkinöitä tai 200 grammaa lihaa kerralla. Lihoja en murskaa, ja jos kerran vuodessa pienin kalan tahnaksi, niin joudan tehdä sen useammassa erässä. Hinta naurettavat 40 euroa ja kahden vuoden takuu (netissä samalle tuotteelle näköjään viisi?). Ainoastaan muovikulhot olivat aika heppoisen oloisia. Toivottavasti kestää. Leikkurinterän näköjään saa varaosana uuden, mutta sitä kuppia ei.

Ensimmäinen erä panttuja onnistui hyvin. Olivat mukana eväsretkellä.