Ahdistavia kampanjoita

Nykyään tuntuu jatkuvasti olevan jos jonkinmoista ahdistavaa kampanjaa, joilla yritetään poistaa toisilta ihmisoikeuksia tai olla niitä antamatta tai pahimmillaan väitetään, että joitain vähimmistöryhmiä ei ole olemassakaan.

Erityisesti minua ihmetetyttää niissä se, että usein eniten äänessä ovat ihmiset, joille asia ei kuulu ketun vertaa. Sepolle ja Marjalle ei kuulu millään muotoa se, että kenen kanssa Pirjo ja Raija menevät naimisiin. Tai montako X-kromosomia Jummilla on, onko Jummilla mekko vai puku ja mitä hänen kalsareissaan on. Minusta on suorastaan perverssiä, miten ihmeen kiinnostuneita Seppo ja Marja ovat näistä toisten kalsareista.

Persunuorilla on nyt menossa älyvapaa kampanja aiheesta, että on olemassa vain XX- ja XY-ihmisiä, ja XX-ihmisten tulee olla selkeästi erotettavissa XY-ihmisistä. Oikein perustelevatkin kampanjaansa:  Tutkimusten mukaan pojat eivät menesty, motivoidu ja opi lukemaan yhtä hyvin nykyisen kaltaisessa peruskoulussa kuin tytöt. Peruskoulu on toki muuttunut minun ajoistani, mutta uskon, että siellä on edelleen myös poikia, jotka kirjoittavat kirjoituksissa pelkkiä älliä ja tyttöjä, jotka putoavat kärryiltä jo alakoulussa eivät koskaan pääse takaisin mukaan, koska ei kiinnosta. Vaikka pojat ovat keskimäärin vaikkapa pidempiä kuin tytöt, se ei poista sitä tosiasiaa, että vaihtelu on niin suurta, että jossain on aina luokka, jonka lyhyin oppilas on poika ja pisin tyttö. 

Vaikka suurin osa ihmisistä on XX- tai XY-ihmisiä, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että niitä muunkinlaisia ihmisiä on ihan oikeasti olemassakin. Ja toisinaan XX- ja XY-ihmisiäkään ei voi erottaat toisistaan kuin kalsareihin kurkkimalla. Ja minusta se ei ole soveliasta, jos ei ole annettu lupaa.

Kyllä persut: me olemme erilaisia kuin te. Onneksi.

 

 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Vatsataudin jälkeen

Pikku kundi sairasti ensimmäisen vatsatautinsa. Minä olen mahatautimagneetti, joten tietenkin sairastuin siihen itsekin. Mies ei ole sairastanut yhtäkään kymmenistä vatsataudeista, joita olen kotiin kantanut eikä sairastunut tähänkään. Onneksi, olipahan yksi joka selvisi kunnialla kahdeksasta ylimääräisestä pyykkikoneellisesta.

Inhoan kipeenä olemista (niin kuin varmaan kaikki). Olen ilmeisesti tosi kipuherkkä ihminen (tosin olen synnyttänyt pienen lapsen ilman erityisiä kivunlievityksiä eikä se jäänyt mieleen mitenkään erityisen kivuliaana kokemuksena), ainakin kova valittamaan. Ja erityisen hankalaa on se kurjuuden tunne: epämääräinen epämukavuus, kolotus ja juilinta. Pelkäsin jo, että tuleeko tähän mahataudin perään vielä joku flunssakin.

Mutta se, mistä tykkään, on sairaudesta toipuminen. Tykkään uusista aluista, kaikenlaisista. Vaikka nytkin vatsatauti on kestänyt vain vuorokauden verran, niin puhkun intoa, että nyt on levättyä ja nyt tehdään kaikkea kivaa! (Kroppa on kyllä vieläkin vähän heikoilla, joten tehdään sitä kivaa vasta huomenna, tänään suunnitellaan. :D)

mountains-960974_1280.jpg

 

Hyvinvointi Terveys Ajattelin tänään