Lahjojen antaminen on taitolaji. Minä tykkään kyllä saadakin lahjoja, mutta niiden pitäisi olla jotain sellaista, josta oikeasti tykkään, ja tietenkin yllätys. Helpommin sanottu kuin tehty. Turha tavara on turhaa: siitä tulee pahalle tuulelle, se vie turhaa tilaa ja energiaa ja käyttämätön tavara on iso pyllistys ympäristölle.

Olemme mieheni kanssa molemmat todella huonoja lahjan ostajia, siis toisillemme. Onneksi olemme molemmat huonoja, niin ei tarvitse toisen tuntea kurjia fiiliksiä, vaan voimme nauraa yhdessä surkeille lahjoille, jotka kai aluksi tuntuivat ihan hyvältä idealta. Jotain on tässä vuosien varrella opittu ja viime vuonna kävimme yhdessä kaupoilla ostamassa hänen itsensä valitseman paidan. Kirjavalintani ovat osuneet niin pieleen, että olen kerran antanut hänelle lahjaksi kirjastosta lainatun kirjan. Ei tykännyt siitäkään.

Sen sijaan lapsille hankimme mukavampia lahjoja. Meillä on kuusi sisarusten lasta ja niiden lisäksi pari kummilasta. Lähellä asuvien lasten keskuudessa jokavuotinen syntymäpäivälahja on ollut odotettu. Siis ovat parhaillaan alkaneet jo puoli vuotta etukäteen suunnittelemaan lahjaansa. He ovat saaneet lahjakortteja, jotka oikeuttavat mukavaan puuhaan tädin/sedän kanssa. On käyty Hoplopissa, Superparkissa ja elokuvissa, on leivottu ja tehty ruokaa yhdessä. Melko tavallisia asioita, mutta ihan omia juttuja ilman vanhempia ja sisaruksia. Teini-ikäinen kummityttönikin riemuitsi kovin päivästä Helsingissä ja kävimme muun muassa Ateneumissa. Päivä oli molempien mielestä mahtava.

Pienten lasten vanhempia voi olla myös helppo miellyttää. Ystäväni kävi hyvillä mielin miehensä kanssa elokuvissa, kun jäimme pikku kundin kanssa hoitamaan heidän lastaan. Se oli syntymäpäivälahja.

Jos oman ajan antaminen ei ole mahdollista, niin sitten ostan useimmiten jotain ruokaa. Päiväkotien henkilökunta on saanut raakapatukoita (kundin itsensä valitsema lahja) tai maustettuja oliiviöljyjä. Jos eivät itse käytä, niin aina voi laittaa eteenpäin. Uuteen kotiin viemme aina jotain hienompaa suolaa ja gourmet-näkkäriä. En tiedä, onko jossain ystäviä ja sukulaisia, jotka manaavat viemiäni hillopurkkeja, jotka jäävät jääkaappiin homehtumaan. Toivottavasti ei.

Pikku kundi ei ole (vielä) alkanut käydä kaverisynttäreillä, joten siitä maailmasta ei ole tietoa. Haaveeni olisi se, että jos vieraita on paljon, niin parasta olisi ostaa joku yhteinen iso (kunnollinen ja kiva) kimppalahja mieluummin kuin jokainen vie mennessään jonkin krääsän. Lasten lelutoiveet kun tuntuvat yleensä olevan vähän kalliimpia kuin viisi-kymmnen euroa. Mutta en tiedä, miten sellaisen onnistuisi organisoimaan.

Pikku kundin lahjatoiveille olen tehnyt oman bloginsa ja päivitän sinne ideoita ennen syntymäpäivää ja joulua asianosaisten ihmeteltäväksi.

Mutta olisiko niin, että annetaan tavaralahjoja vain jos on aivan varma, että se osuu ja uppoaa. Muuten aikaa, elämyksiä tai edes jotain kulutustavaraa. Ja lahjojen kierrättäminen eteenpäin on aina ok. (Ympäristökin kiittää.)