Katsaus jouluun

Jouluna en paljoa joutanut blogia päivittämään. Mitkä olivat parhaat palat ja mitä jään muistelemaan?

Meillä oli tosi hieno kuusi, joka ei ollut kuusi. Epäbiologina opin uusia asioita: kuuset, männyt ja pihdat ovat mäntykasveja kaikki.

Joulu oli lumeton, ja jouluaatto avautui aurinkoisena. Aamupäivän happihyppelyllä mietin, että olen nähnyt tällaisen sään ennenkin jouluna. Englannissa. Tosiaan! Ihan kuin Englannissa olisi.

Ruokaa oli taas paljon ja se oli hyvää. Aattona meille tuli kylään anoppi sekä lanko lastensa kanssa. Menu oli aika pitkä ja melkein kaikki onnistui oikein hyvin. Tänä vuonna myös imelletty perunalaatikko, sekä uusi kokeiluni kuhaterriini. Molemmissa käytin paistomittaria apuna. Jälkiruoaksi kuudessa kulhossa valmistunut tummasuklaa-puolukka-semifreddo oli myös oikein hyvää. Ja sitä on vielä pakastimessa. 😀

Joulupäivänä kävin aamusaunassa aamulenkin jälkeen ja paistoin ahvenanmaalaisia lettuja riisipuuron jämästä.

It’s a wonderful life eli Ihmeellinen on elämä. Katsoin sen tällä kertaa setäni luona, mummon vieressä. Pikku kundilla oli sen verran monta viihdyttäjää, että onnistui yli kaksi tuntisen leffan katsominen.

Tapanin kokoontumisajot perinteisesti mummon luona. Tällä kertaa paikalla 20+mummo.

kettupihta.jpg

Huomenna sitten töihin.

 

Hyvinvointi Mieli DIY Ajattelin tänään

Joulupukkiko lahjat tuo?

Muutkin ovat näemmä miettineet sitä, että kasvottoman Joulupukin tuomat lahjat eivät opeta lapselle juurikaan kiitollisuutta, kuten Lähiömutsi kirjoittaa jatkavansa viime vuotista perinnettä. Heillä Joulupukilta voi toivoa yhtä lahjaa, muut tulevat lähipiiriltä.

Pikku kundi ei hirveästi osannut mitään toivoa lahjaksi: on vastannut joka kerta kysymykseen eri tavalla ja usein alkaa puhumaan jostain lempilelustaan. Mutta samaa tarinaa kerrotaan kuin siskonkin lapsille on kerrottu. Eli Joulupukki tuo lahjat, jotka vanhemmat ja isovanhemmat ja muut ovat ostaneet. Kun lahjat on saatu niin, niistä kiitetään sitä, jolta lahja on. Saatan olla vähän käytöstapanatsi, mutta minua on häirinnyt se ajatus, että lapsi ei itse kiittäisi saaduista antajaa.

PS. Olen tehnyt blogin lapsen lahjatoiveille. Se on ollut näppärä tapa kirjoittaa ylös toiveita (kuvien kera). Tarkoitus on ollut, että lähipiiri kommentoisi, kun on listalta jotain hankkinut, mutta yleensä ovat soittaneet. 

santa-claus-1058668_1280.jpg

 

Puheenaiheet Lapset Ajattelin tänään