Hesarissa oli juttu otsikolla Tämä pariskunta ei ikinä riitele rahasta. Ei kertonut meidän perheestä tämä juttu, vaikka ei meilläkään riidellä. 😀 Kerran riideltiin, mutta siitä on jo useampi vuosi.

Jutussa puhuttiin siitä, mihin rahaa kannattaa laittaa. Johonkinhan ne pitää käyttää, mutta mikä olisi paras kohde? Johonkin sellaiseen, mistä on mahdollisimman paljon iloa/nautintoa/mielihyvää. Minua ärsyttää rahanmeno ja mietin melkein aina, että onko menetetty raha ja saatu mielihyvä balanssissa. Usein ei ole ja tavara jää kauppaan.

Jutussa oli yksi pointti, jota olen harmitellut. Maailma on auki ja kaikki on mahdollista. Eli kaikkea saa joka kaikkialta maailmasta, jolloin mikään ei ole erityistä. Kun olin lapsi, kävimme silloin tällöin laivalla (vanhempani käyvät edelleen, usein). Laivalta sai ostettua muutamia spesiaalikarkkeja, joita ei maista saanut: ainakin vadelmaveneitä ja sellaisia kovia hedelmien muotoisia karkkeja, ja joku lentomatkailija saattoi tuoda tuliaisina tobleronea. Nyt niitä molempia saa prismasta ja ärrältä. Suosikkisarjan seuraavaa osaa ei tarvitse odottaa viikkoa, kun tuotantokaudet voi toljottaa putkeen sateisena lauantaina. Olen jopa tehnyt ystäväni kanssa yhdistetyn Whopper&taidematkan Tukholmaan, nyt niitä whoppereita saa tuosta matkakeskuksen Shelliltä. Lushia ja Louis Vuittionia saa Helsingistä. Spesiaalin leima on monesti karissut.

Ei muutu elämä paremmaksi sillä, että kaiken saa nyt ja heti. Parhaisiin juttuihin liittyy minulla aina odottominen. Haluan fiilistellä etukäteen. En missään tapauksessa haluaisi lähteä äkkilähdöllä lomalle. Yllätysreissu Keuruulle voisi olla hauska, mutta ei kahden viikon loma Kuubassa. Siinä jäisi suunnittelun ilo pois. Kuten jutussa sanottiin; ihminen on onnellisempi matkasta kaksi viikkoa ennen matkaa kuin kaksi viikkoa matkan jälkeen.

Jotain asioita joutuu sentään odottamaan. Uusinta Tähtien sota -elokuvaa, uutta tuotantokautta Modernista perheestä, uusinta iPhone-mallia, seuraavan kesän Provinssirockia ja suosikkiartistin ensimmäistä Suomen vierailua. Siksi kai tällaisiin asioihin liittyy kummallista hypetystä. Joudumme odottamaan jotain, ja se on kivaa!

Elämykset ja matkat ovat melkeinpä aina hintansa arvoisia. Ei harmita, että niihin on laittanut rahaa. Entä mitkä tavarat ovat olleet hintansa väärtejä? Mistä olen saanut enemmän iloa kuin ärsyyntynyt rahanmenosta? Tässä aivan satunnaisia mieleentulevia tavaroita:

• Josephjosephin lasinen, raidallinen alusta. Ostin Lontoosta Selfridges’n koti-osastolta joskus vuosia sitten, ei maksanut paljoa (alle 30 euroa). Kaunis katsoa, kestää kuumuutta. Silmä lepää siinä päivittäin, en tarvitse erikseen pannunalusta hellan vierellä, mutta käytän myös juhlissa esim voileipäkakun alustana. (Tuolla ihan vasemmalla voileipäkakun alla).
• Häälahjarahoilla hankkimamme iMac-kone. Vielä viiden vuoden jälkeen muistan toisinaan kiitellä, että ainakaan kotona ei tarvitse tapella *skojen peeseekoneiden kanssa. Samaan syssyyn iPad: sen ostoa harkitsin pari vuotta ja on ollut hintansa väärti.
• Viime kesänä ostetut Calvin kleinin sukat; näköjään eksyvät joka pyykkikierroksen jälkeen ekana jalkaan ja tuntuvat hyvältä. (Vielä kun joskus ostaisi sukkahousut, joista irtoaisi samanlainen ilo).
• Kesällä ostettu aktiivisuusranneke, on jo kevyesti ylittänyt rahanmenon aiheuttaman vastenmielisyyden.
• Lukuisa joukko askarteluvälineitä ja papereita.
• Punaiset, vähän eripariset nojatuolit, jotka on molemmat hankkittu käytettynä. Toinen maksoi muistaakseni noin 150 euroa ja mietin pitkään, kannattaako käytetystä maksaa niin paljoa. Kannatti.

En viitsi edes listata niitä, joista ei ole ollut riittävästi iloa. Ei niitä onneksi enää nykyään paljoa tule, mutta pahalle tuulelle listaamisesta kuitenkin tulisi.