Lily

Pyjamapäiviä

Pyjamapäiviä
pyjama

Mikä ihmeen kotiäiti?

Muutamien sanojen epämääräinen (jopa väärin-) käyttö ärsyttää minua. Sen enempää en kerro siitä, miten joka kesä tekee mieli sahata jonkin toimittajaparan kirjoituskäsi irti, kun lehden sivuilla lukee sana INTIAANIKESÄ aivan väärässä yhteydessä (KVG mitä se tarkoittaa). Tai MAAHANMUUTTAJA, kun puhutaan vaikkapa pakolaisista. Olenhan itsekin maahan muuttaja. Jopa kahteen maahan. 😀

Mutta tällä kertaa sana on KOTIÄITI. Tässä olen ilmeisesti väärässä, koska ”kaikki” muut tuntuvat käyttävän sitä eri tavalla. Minun määritelmän mukaan kotiäiti on nainen, jolla on lapsia ja hän hoitaa niitä (ja kotia) kotona JA hänellä ei ole muuta työpaikkaa odottamassa. Kotiäidille ei makseta mitään (ellei sitten puoliso maksa). Eli kotiäidin nuorin lapsi on vähintään kolmevuotias (tästä voidaan neuvotella, jos lapsia on paljon, olisiko sitten hoitovapaalla oleva kotiäiti :D). Me muut olemme äitiyslomalla olevia pankkivirkailijoita, vanhempainvapaalla olevia IT-tukihenkilöitä ja hoitovapaalla olevia autopeltiseppiä. Kun isä jää puoleksi vuodeksi kotiin lapsensa kanssa, niin minusta hän ei ole koti-isä. Ei missään tapauksessa. Hän on vanhempain- tai hoitovapaalla.

Että jos kotiäiti-keskusteluissa joku puhisee omituisesti, se olen minä, (joka olin ensin äitiys- ja vanhempainvapaalla sekä töistä että opinnoista, välillä lomalla molemmista, sitten hoitovapaalla töistä ja kokopäiväisenä opiskelijana sekä kotihoidontuen saajana jne. Päivääkään ei ole meillä näkynyt kotiäitejä tai -isejä, vaikka lapsi on hoidettu kotona 2 v 9 kk ikään asti.)

😀

Työ ja raha Vanhemmuus Työ
pyjama

Merkillinen uhmaikä

Teillä, joilla on parivuotias raivopäinen uhmaikäinen ja hermot kireällä, siirtykää pois tästä postauksesta.

Pikku kundi oli jonkin matkaa kolmannella ikävuodella, kun joku random-nainen kysyi, että onko kundilla ollut jo uhmaikä. Öööö… ei kai. Naisen mukaan ei ole ollut, jos en osannut kertoa. Silloin jäätiin miehen kanssa miettimään, että minkähänlainen uhmaikä meidän kundille tulee. Kun on kuitenkin niin kovin tasainen ja rauhallinen lapsi. Kiukuttelee vain väsyneenä, ja sitäkin kovin harvoin, kun pääsääntöisesti menee nukkumaan silloin, kun väsyttää. Nälkäänsäkään ei ehdi kiukutella, kun ruokaa on aina tarjolla ennen kuin nälkä iskee. (Kyllä, meillä on todella säännöllinen aikataulu, myös molemmat vanhemmat tarvitsevat ruokaa säännöllisesti ja rakastavat säännöllistä elämää).

Mutta uhmaikä tosiaan tuli. Nyt en jaksa kaivaa päiväkirjaa esille, milloin uhmaikä tarkalleen ottaen oli: joskus elo-syyskuussa ja se kesti noin kymmenen päivää. Oikeasti. Yhtäkkiä pikku kundi alkoi saada aivan älyttömiä raivareita ei-mistään, kirkui ja huusi ja raivosi. Minä vaan katselin ihmeissäni, että mitä ihmettä oikein tapahtuu ja hoin, että äiti auttaa sinua rauhoittumaan. Pikku kundi oli varmasti yhtä ihmeissään kuin vanhempansakin. En muista tarkalleen kestikö sitä nyt kymmenen vai yksitoista päivää, mutta alle kaksiviikkoa kuitenkin. Sitten se loppui, aivan yhtäkkisesti kuin oli alkanutkin. Eikä ole sen jälkeen näkynyt.

Jätämme tilauksen myös kymmenen päivän murrosiästä kolmentoista vuoden päästä. Kiitos.

Perhe Lapset