A dream or a plan?

Olin eilen pikkujouluissa. Hauskaa oli, ja olinkin kotona vasta yhden aikaan yöllä. Sellaisen olen oppinut tässä elämän varrella, että juhlista pitää lähteä kotiin silloin kun on hauskaa. Tietenkin on se vaara, että juhlat muuttuvat vieläkin hauskemmiksi vielä jonain hetkenä x, kun on jo poistunut. Mutta todennäköisemmin käy niin, että ihmiset väsyvät ja humaltuvat liikaa ja ei olekaan enää niin hauskaa.

Pikkujoulut olivat siis työpaikkani. Eräässä vaiheessa pöydän ääressä keskustelu kääntyi unelmiin (kaikki keskustelijat olivat 25-35-vuotiaita). Pari työkaveria harmitteli, että heillä ei ole unelmia. Kuulemma tuntuu välillä tyhjältä. Heistä unelmat tuntuivat tärkeiltä. Minä taas rohkenin olla eri mieltä. Itselleni on ollut elämäni varrella jos jonkinlaista unelmaa, mutta ei unelmilla mitään tee, jos ei ole suunnitelmia. Kaiken perusta on minusta suunnitelma. Unelmat voivat olla epärealistista höttöä. Toki ne voivat olla hyvinkin helppo toteuttaa. Suunnitelma sen sijaan on selkeä juttu, johon voi luottaa. Jos joku päivä tympii, ei huvita ja kaikki tuntuu turhalta, niin jos on suunnitelma, jonka mukaan edetä, niin ei siinä muuta kuin jatkaa porskuttamista. Erään työkaverin mielestä ensin tarvitaan unelma, josta voi tehdä suunnitelman. Se olisi tietenkin ideaalitilanne, mutta voi suunnitelman tehdä ilman unelmaakin: valitsee kyseisessä tilanteessa parhaan etenemissuunnan ja tekee suunnitelman ja lähtee eteenpäin.

Juuri nyt minulla ei ole suunnitelmaa. Tuntuu vähän kuin olisin tuuliajolla. Minulla oli suunnitelma valmistua maisteriksi. Sen tein. Nyt olen puolisen vuotta tässä katsastellut ja miettinyt. Epämääräisiä ajatuksia ja ehkä unelmiakin on, mutta suunnitelma puuttuu. Suunnitelma tuntuu minusta tärkeältä.

waterton-lakes-836724_1280.jpg

PS. Suunnitelmat ovat minusta tärkeitä, vaikka -minä jos kuka- tiedän, että elämä ei mene niin kuin on suunnitellut.

Kuva Pixabay. Haluaisin matkustaa Kanadaan katsomaan vuoria.

Puheenaiheet Työ Ajattelin tänään Syvällistä

Siivositko itsellesi hyvän mielen?

Minua ärsyttää tämä ilmiö, kun nyt siivotaan kotia ja kaappeja ja lopputuloksena on viisi jätesäkillistä tavaraa, jotka viedään hyväntekeväisyyteen tai Suomessa kun ollaan, niin lähinnä sekajätteeseen. Sitten jaetaan somessa ja saadaan miljoona peukutusta. Mitä hittoa!? Siitäkö pitäisi vielä tykätä, että ihminen on hankkinut turhaa tavaraa ja sitten vielä kuormittaa kaatopaikkoja (?) sillä? Toki, jos se tavara on ihan oikeasti roskaa tai täysinloppuun kulutettua. Roskaa eli on oikeasti säästänyt vessapaperihylsyjä, tyhjiä margariinirasioita, viinipulloja ja tiliotteita ja vie ne jätekatoksessa oikeaan laatikkoon. Tai loppuunkulutettua: kymmenisen vuotta vanha reppu tai rikkinäisiä sukkahousuja tai parikymmentä vuotta vanha pakastin. Ja tietenkin myös lapselta (tai itseltä) pieneksi jääneet vaatteet ja lelut on hyvä laittaa kiertoon (ja osahan niistä menee valitettavasti ihan jätteeksi, jopa yhden lapsen käytön jälkeen).

Mutta ei edelliskesän hilebilemekko, kynttilänjalat, jotka eivät olleetkaan kivat ja pari vuotta vanhat, vääränväriset verhot. Yhdessä postauksessa peukkuja sateli naiselle, joka vei roskiin ja kierrätykseen viisi isoa muovikassillista lasten leluja. En tiedä, monta lapsia oli, mutta eihän meillä edes ole viittä muovikassillista leluja!

Jos teette tällaisen suursiivouksen, niin teette sen kyllä viimeisen kerran elämässänne! Ette osta tilalle enää yhtään ainutta rojua. Minusta olisi parempi, että ihmisten pitäisi säästää kaikki tavarat kotonaan, tavarasta riippuen viidestä kolmeenkymmeneen vuoteen. Tulisipahan ainakin mietittyä, mitä ostaa. Joskus voisi olla ihan hyvä, että joutuisi säilyttämään kotonaan myös kolme kuukautta kaiken sekajätteensäkin! Tämä tarkoittaa myös meidän perhettä. Tuskin menisi enää yksikään asia väärään laatikkoon ja saattaisipa jopa miettiä kaupassa, voisiko mitenkään vähentää pakkausjätteen määrää. Ja ehkä lähtisi pari tulikivenkatkuista viestiä teollisuuteen.

Käyn nykyään aika harvoin kirpputoreilla. Olen joskus miettinyt, että tietyntyyppisiltä ihmisiltä ei pitäisi ostaa mitään käytettyä pois, sillä hehän vain saavat lisää rahaa ja ostavat lisää tavaraa.

Pidin siitä, kun mieheni sanoi, että onneksi ei tarvitse hankkia telkkaria, kun meillä on aika uusi telkkari (kuusi vuotta vanha). Meilläkin pistettiin vähän aika sitten kiertoon (ja osa meni ihan jätteeksi) kolmannes kirjoista ja sovittiin, että jatkossa käytetään entistä suurempaa harkintaa niiden hankkimisessa (puolustuksesi sanotaan, että joukossa oli tosiaan jopa parikymmentä vuotta vanhoja lukiokirjojani). Harmittaa vietävästi, että kuutisen vuotta sitten etsittiin ruokalautasia eikä oikein löytynyt mieluisia ja ostettiin halvat (tässä tapauksessa myös huonot) valkoiset kookaupan merkkiset lautaset. Nyt ne ovat niin kuluneet, että piti uusia. Nyt toivon syöväni noilta uusilta lautasilta vielä viiskymppisenäkin.

Viikko sitten oli sekä älä osta mitään -päivä että Black Friday. Kumpaan osallistuit? Ethän ostanut rojua?

rock-n-heim-848778_1280.jpg

Kuva Pixabay (WikimediaImages).

Puheenaiheet Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus