Blogia seuranneet tietävät, että minulla on ollut uniongelmia. Olen pitänyt melko tiukkaa linjaa iltojen ruuduttomuudesta yhdeksän jälkeen (kerran tai korkeintaan kahdesti viikossa telkkariohjelma) ja kymmeneltä petiin (perjantaina luin parikymmentä extra minuuttia). Ja olen nukkunut loistavasti. Kymmeneltä petiin, uni tulee vartissa ja kuuden-puoli seitsemän aikaan herään virkeänä. Ihanaa. Ja miten helposti muutos tulikaan, kun uskoin, että kolmen vuoden karseiden öiden jälkeen voi oppia uudestaan nukkumaan hyvin.

Mutta viime yönä tapahtui jotain. Heräsin puoli kaksi (todennäköisesti lapsen öninöihin) enkä saanut enää unta. Hirveillä ylikierroksilla, ihan yhtäkkiä, ei ole mitään syytä käydä kierroksilla. Kolmen aikaan sitten nousin ylös (oikeasti psykologin ohjeiden mukaan olisi pitänyt nousta jo paljon aiemmin, mutta ei vaan huvittanut) ja ajattelin, että ketuiksihan tämä päivä menee ja aloin tehdä töitä. Välillä hain lisää teetä, viiden aikaan kävin laittamassa lihaklöntin uuniin ja seitsemältä säpsähdin siihen, että lapsi heräsi. Sitten kahdeksaksi töihin.

Töihin päästyäni olin jo puolessa välissä työpävää, joten läksin lounaan jälkeen kotiin nukkumaan päiväunia.

Ei kovin hieno päivä. Voisin palata uuteen normaali rytmiin tänään. Kiitos!

Kuva Pixabay (Gellinger)