Kerronpa vielä mihin tilaisuuteen tein sitä punajuurikakkua viikonloppuna. Kävin tapaamassa vanhoja, yläasteaikaisia ystäviäni. Naisia, jotka olivat minulle teini-ikäisenä hyvin tärkeitä. Tiemme erkanivat jo osittain lukiossa ja viimeistään lukion jälkeen suuntasimme kukin omaan suuntaansa. Parin kanssa olen edelleen säännöllisesti tekemisissä (yhden kanssa soitellaan useamman kerran viikossa), mutta osaa en nähnyt vuosikausiin (noin viiteentoista vuoteen!). Vuonna 2009 tavattiin kuuden hengen porukalla ja melkein heti perään viime vuonna.

Yllättävän monilla on vanha kaveriporukka kasassa vielä aikuisenakin. Meillä ei jostain syystä näin ollut, ja se tuntui harmittavan muitakin kuin minua: kyse on kuitenkin tosi hyvistä tyypeistä! Kun vuosi sitten tavattiin seitsemän hengen voimin, niin sovittiin, että jatkossa tavataan kerran vuodessa.

Tällä kertaa mukaan pääsi meistä viisi. Kokoonnuttiin vanhoilla kotikulmilla (kaksi seitsemästä asuu siellä suunnalla): tehtiin pitsaa, syötiin, saunottiin, lilluttiin paljussa ja jotkut meistä lauloivat sing staria. Aivan älyttömän rentouttava ilta. Hauska tutustua vanhoihin kavereihin uudestaan.

Niin hauskaa oli, että päätettiin tihentää tapaamistahtia (etenkin kun kaksi ei päässyt mukaan) ja sovittiin, että nähdään keväällä uudestaan!

Sitä odotellessa!

https://youtu.be/hTU49VVQMyY