Miten nää hommat hoidettiin ennen aateekoota?

Olihan tästä puhuttu jo monta kertaa. Olin jo miettinytkin asiaa varmaan useamman vuoden. En oikein tiedä, mikä se oli se viimeinen sysäys, mutta viimein päätin järjestää ala-asteen luokkakokouksen. Meillä oli sama opettaja kolmannesta kuudenteen luokkaan ja rajasin luokkakokouksen heihin, jotka olivat jossain vaiheessa tällä luokalla. Ennen kun laskin meidät luokkakuvista, arvelin, että meitä olisi lähemmäs neljäkymmentä, mutta ei meitä ihan niin montaa ollut, nippanappa kolmekymmentä.

Heistä kahden kanssa olen tekemisissä edelleen, toisen kanssa soittelen useamman kerran viikossa. Kaksi muuta olivat facebook-kavereita, mutta en ole nähnyt… toista ainakaan kahdeksaan vuoteen ja toista 15 vuoteen. Viime kesänä näin festareilla yhdet tutut kasvot, mutta en mennyt juttusille, kun oli miksauspöydän takana töissä. Yhteen törmäsin ihan sattumalta Lontoossa Suomi-kirkolla, siitäkin on jo kahdeksan vuotta. Siinäpä ne, muista ei oikeastaan mitään aavistusta.

Skannasin luokkakuvat ja pistin facebook-ryhmän kasaan. Ajattelin, että nyt kun lokakuussa laitetaan ryhmä kasaan, niin tammikuussa voi hyvin pitää kokoontumisen. Onpahan aikaa löytää toisemme.

En tajunnut, että se on näin helppoa. Vuorokautta myöhemmin facebook-ryhmässä oli 22 jäsentä. Tosi moni löytyi facebookista ja naama  näytti ihan samalta kuin lapsenakin. Uudet tulokkaat lisäsivät tuntemiaan tyyppejä. Ilmeisesti noin puolet asuu vieläkin samassa kaupungissa. Muutamat naiset tuottivat vähän ongelmia, kun olivat mokomat vaihtaneet nimeään. Yhden isoveljen nimen muistin ja hänen nimisensä löytyi Lapin yliopistosta, ei kun sähköpostia ja bingo. Monet jakavat kaverilistansa myös ulkopuolisille, joten ei muuta kuin miettimään, kuka olisi voinut tuntea tyypin vielä yläasteella tai myöhemmin ja sieltä kaverilistasta etsimään. Näin löytyi yksi nainen. Muutama on vielä selvityksen alla, mutta oikeastaan vain kaksi on sellaista, joista ei ole johtolankaa.

color-866057_1920.jpg

Kuva: Pixabay.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Riittääkö 24h?

Meillä kaikilla on 24 tuntia vuorokaudessa, jokainen vain jakaa sen eri tavalla. Toinen ei keksi mitä tekisi ja toisella ei tunnit riitä.

paris-846873_1920.jpg

White Trash Diseasen Nata kirjoitti kerran, että hänen laskelmien mukaan elämään mahtuu kerralla kolme asiaa (jutussa ammattibloggaaja, ensimmäisessä kommentissa). Toki hänen mainitsemansa asiat olivat isoja (työ, työ ja treenaminen tai parisuhde). Jäin sitä silti kovasti miettimään.

Yleisesti pohdittu asia on työ- ja perhe-elämän yhdistäminen. Minun ei ole sellaista tarvinnut paljoa miettiä (vielä), kun minulla oli opinnot kesken, kun sain lapsen. Olin kymmenisen kuukautta kokopäiväisesti kotona vauvan kanssa, sitten jatkoin taas opiskelua. Vähän kävin töissä, mutta siihen en taipunut, että olisin hoitanut vauvaa ja käynyt sekä töissä että opiskellut. Miehen omituisten työaikojen (siis tekee kyllä 42-tuntista viikkoa, mutta pitkiä vuoroja) pystyttiin vuorottelemaan niin, että hoidettiin lapsi kotona, vaikka opiskelin samalla ihan täyspäiväisesti.

Minun ”ongelmani” on se, että haluaisin saada mahtumaan elämään niin kauhean paljon asioita ja turhauttaa, kun ei mahdu. Oikeastaan tämä on ollut tämän syksyn ongelma. Kesällä päättyi seitsemän vuoden opiskelu. Välillä opiskelin ja tein töitä ja sairastelin niin paljon, että en ehtinyt ja jaksanut tehdä yhtään mitään muuta. Viimeinen vuosi meni sitten lasta hoitaessa ja opiskellessa, ei siinäkään tarvinnut vapaa-aikaa miettiä.

Mutta nyt minulla on vapaa-aikaa. Teen arkisin töitä (ma-to yliopistolla ja perjantaisin kotoa käsin avoimelle yliopistolle). Loppuaika on sitten vapaata. Ja ihanaa se on ollut! Kaikki illat ja viikonloput! Ihmeellistä.

Mitä sitten haluaisin tehdä? Vähintään viikottain haluaisin askarrella project lifea ja skräpätä ja tehdä käsitöitä, käydä salilla ja juoksemassa, leikkiä lapsen kanssa ulkona ja puuhata sisällä, opiskella saksaa, tavata jonkun ihmisen, lukea kirjoja, kuunnella hyviä TED-talkeja. Haluan myös lukea lehdet ja seurata maailman menoa uutisista ja somesta, jotain tiedeuutisia voin lukea toki töissäkin, mutta en riittävästi. Päivittää kahta blogia. Seuraan yhtä telkkarisarjaa ja ideaalioloissa katsoisin viikon mittaan jonkun leffankin, muista ohjelmista puhumattakaan. Sitten tietysti huushollin pyörittäminen, ruokaa tykkään laittaa ja leipominenkin olisi kivaa. Ja sen nukkumisen kannalta on älyttömän tärkeää, että iltaisin viettää rentoutushetkiä. Öö, entäs se parisuhde? Retkillä on kiva käydä, mummon luona haluaisin käydä useammin ja milloin viimeksi olen käynyt vanhempien luona. Turha alkaa luetella niitä uusia asioita, joita haluaisin aloittaa (metallilankatyöt, ompelu, koodauksen opiskelu, vapaaehtoistyöt, jooga, kirjan kirjoittaminen). Sama ongelma kuin ammatinvalinnan kanssa; en meinaa osata valita ja menee sähläämiseksi…

Taidan suorittaa vapaa-aikaani.

Pah.

Kuva: Pixabay.

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään