Minä tykkään tehdä töitä kotona.

Kun vielä opiskelin, niin istuin pääsääntöisesti kotona opiskelemassa, lukemassa ja kirjoittamassa. Kirjastoissa en ole opiskellut juuri koskaan (ainoastaan lukenut kirjoja, joita ei ole saanut tuoda kotiin) enkä koulullakaan tietokoneilla. Minulla ei ole mitään hankaluuksia keskittyä koulu/työhommiini, vaikka joskus luulin niin. En lähde siivoamaan kesken kaiken. Some saattaisi olla kompastuskivi, mutta kun kirjoitin graduani, niin aloitin aamulla kahdeksalta ja kävin tunnin välein hakemassa lisää teetä. Somen (ja sähköpostin) avasin sitten vasta juuri ennen lounastaukoa.

Silloinkin kun pikku kundi oli vauva, niin istuin työhuoneessa kirjoittamassa, kun mies hoiti lasta. Kuulin kyllä, jos asunnossa tapahtui jotain, mutta en reagoinut siihen mitenkään (no ehkä kaikkein kovimpiin itkuihin huusin, että onko kaikki ok ja jatkoin kirjoittamista). Sanoinkin miehelle, että minulle on turha puhua, en vastaanota tietoa. Välillä lapsi tuli syömään maitoa ja minä jatkoin toisella kädellä kirjoittamista.

Teen kotona töitä paremmin kuin työpaikalla. Ja tiedän kyllä miksi. Olen kinesteettinen ihminen (elän tuntoaisti edellä). Kotona lämpötila on sopiva ja voin käyttää kaikkein mukavimpia vaatteitani (kotihousut, villasukat ilman että alla on toiset sukat, ei rintsikoita), juon parempaa teetä. Lisäksi tykkään omasta tietokoneestani paljon enemmän kuin mistään muusta. En ole personoinut konetta mitenkään tai muuta sellaista (hölynpölyä), siinä vain on tutut ohjelmat ja tiedän täsmälleen miten se toimii. Töissä on vanha kämänen kone ja vielä peesee. Argh. Etenkin jos teen excelillä hommia, teen ne mieluummin kotona. Väärä versio.

Ei minusta olisi joka päivä yksin kotona töitä tekemään. Tykkään seurasta ja keskusteluista. Enkä toki pystyisi kaikkia töitäni kotona tekemäänkään; ei ole omaa kotinestekromatografia ja kemikaalikaappia. 😀