Pyjamapäiviä

30.9.2015 pyjama

Tunnustus

Tästä on jo vaikka kuinka paljon aikaa, kun Kilpikaarnan alla -nimistä blogia kirjoittava Sandra jakoi minulle tällaisen tunnustuksen! Tosi paljon kiitoksia! Hauska juttu sinänsä, että tunnen Sandran tosielämässä, mutta en tiennyt hänen pitävän blogia. Tulipahan siihenkin tutustuttua! Kiva!

1. Mistä ammennat inspiraatiota tekemisiisi/bloggaamiseen?

Minun inspiraationi kaikkeen tulee jokapäiväisestä elämästä. Niin kuin näkyy kirjoittelen kaikesta mihin arjessani törmään. Askartelurintamallakin teen nykyään lähinnä project lifea, johon otan kuvia kaikesta mitä perheen ja kavereiden kanssa teen.

2. Mitä harrastat bloggaamisen lisäksi?

Minulla ei ole yhtäkään säännöllistä harrastusta. Kuinka usein pitää käydä lenkillä, että voi sanoa harrastavansa sitä? Askartelen lähes viikottain (sitä project lifeä lähinnä), luen lehtiä laidasta laitaan ja joskus kirjojakin. Ruoanlaitosta ja leipomisesta tykkään; puuhailen keittiössä, mutta myös katson ruokaohjelmia ja luen kirjoja, blogeja ja lehtiä.

3. Jos olisit supersankari, mikä olisi supervoimasi?

Lukisin ihmisten ajatukset. Ymmärrän jo nyt aika hyvin ihmisten puuhien takana olevat aatokset.

4. Mikä kappale saa sinut hyvälle tuulelle?

Mozartin Turkish march. Onko joku, joka ei tule siitä hyvälle tuulelle?

5. Mikä on lempipaikkasi kotimaassa?

Olen juureton. Helsingin keskusta.

6. Entäpä viihdytkö ulkomailla?

Olen viihtynyt (lähes) kaikkialla, missä olen käynyt.

7. Mikä on suosikkitekeleesi/otoksesi/blogiaiheesi/kirjoituksesi (menipäs vaikeaksi)?

Tämä on liian vaikea kysymys. Ympäristöasioista innostun ja joskus olen onnistunut napakasti kirjoittamaan sen, mitä olen halunnutkin sanoa.
8. Mikä saa sinut palaamaan uudestaan johonkin blogiin?

Kirjoitustyyli ja minua kiinnostavat aiheet.
9. Kuvaile kulunutta kesää yhdellä lauseella.

Se oli liian lyhyt.
10. Oletko kokeillut tämän vuoden puolella jotain uutta ja ennenkokematonta? Mitä? Kokeiletko uudestaan?

Olin vuoden alussa kuukauden ilman herkkuja. Oliko se tänä vuonna? 😀 Vai viime vuonna? Aion kokeilla uudestaan.
11. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoillesi?

Eikö olekin ihanaa olla maailman paras sinä!

Tämä olisi pitänyt laittaa eteenpäin kiertämään, mutta ehkä joku toinen kerta.

Suhteet Oma elämä

29.9.2015 pyjama

Kielihommia

Minusta on harmillista, että kouluissa opiskellaan entistä vähemmän kieliä. Niin hullulta kuin se kuulostaakaan, niin minun ikäluokkani (me tädit ja sedät, jotka olimme nuoria 90-luvun puolivälissä) opiskelivat koulussa enemmän kieliä kuin nuoret nykyään.

Olen itse lukenut saksan ensimmäisenä kielenä ja aloittanut sen kolmannella luokalla. Englannin aloitin viidennellä, ruotsin seiskalla. Lukioon mentäessä saksan ryhmämme oli kutistunut noin kolmeen oppilaaseen ja ainoat vaihtoehdot oli opiskella pitkää saksaa iltalukiossa tai lyhyttä saksaa päivälukiossa. Näin jälkikäteen ajateltuna tein hölmön vaihtoehdon enkä valinnut kumpaakaan.

Englannista en tykännyt niin kuin tykkäsin saksasta ja ruotsista. Opiskelimme sitä ”vähän kuin harrastuksena” eikä meidän tarvinnut koskaan opetella esimerkiksi epäsäännöllisiä verbejä. Olinkin vähän pulassa, kun siirryin pidempään opiskelleiden kanssa samaan ryhmään lukiossa. Pääsin lopulta kirjoituksista nippanappa läpi enkä oppinut englantia kunnolla.

Mutta onneksi kielitaitoaan voi kohentaa aikuisenakin. Olen opiskellut yhden syksyn kansalaisopistossa espanjaa. Kansalaisopiston tahti on mitä on, mutta tunnistanpahan ainakin joitain sanoja. Latinaa luin yhden kurssin yliopistossa. Se olisi kivaa, mutta iltaopinnot eivät sopineet silloin (eikä sovi nytkään) kalenteriin. Englantiakin opin lopulta puhumaan asuttuani vuoden Lontoossa ja yliopistossa nyt oppii väkisin, kun kirjat ja opetus on usein tuolla englanniksi. Kirjoitin graduni englanniksi ja kommunikoin sillä päivittäin, mutta en ole lainkaan tyytyväinen omaan kielitaitooni. Ruotsilla en kovin pitkälle pärjää, mutta loistin yliopiston pakollisella kurssilla; matemaattis-luonnontieteellisen opiskelijat olivat melko kehnoja rakkaassa ruotsissa.

Mutta itsellenikin oli yllätys, mitä lainasin muutama viikko sitten kirjastosta! Halusin aloittaa uuden harrastuksen, mutta en päässyt kansalaisopiston ompeluryhmään. Lainasin sitten saksan kirjat. On hauska huomata, miten älyttömän paljon muistan, vaikka olen lopettanut opiskelun 20 vuotta sitten.

Hyvinvointi Mieli Opiskelu Ajattelin tänään