Voin varmaan tituleerata itseäni ympäristötieteilijäksi, vahvalla luonnontieteellisellä pohjalla. Olen kuitenkin kovasti kiinnostunut myös taloudesta ja yhteiskunnasta, ja miten niissä piireissä puhutaan ympäristöasioista. Taloustieteitä olenkin opiskellut perusopintojen verran ja maanantaina löysin itseni Kestävä kehitys -nimiseltä kurssilta, joka on yhteiskuntatieteellisen järjestämä. Opiskelijat olivat lähinnä kai sosiaalipolitiikan opiskelijoita (olenhan toki opiskellut jonkun sosiaalipolitiikankin kurssin :D).
Kaksi luentoa olen käynyt kuuntelemassa, ja molemmat olivat hyviä. Olivat paljon paremmin kartalla ympäristöasioista kuin ympäristötaloustieteen luennoitsija (ja etenkin opiskelijat). Uskomattoman moni ajattelee, että ympäristöasiat ovat vain söpöjen pandojen suojelua. Että me tarvitsemme ympäristöä vain siksi, että saadaan vähän puuta poltettavaksi (tai ehkä jotain lääkejuttujakin, hei!) ja jos jotain ei-materiaalisia arvoja on, niin onhan jonkun mielestä metsässä kiva samoilla. Ihmeen moni ajattelee, että voi ihan hyvin elää ilman ympäristöä: kaupungissa ja oleilla vaan tietokoneen parissa ja shoppailla. Eihän siihen mitään ympäristöä tarvita. Taloustieteen kurssilla jouduin opettajan kanssa keskusteluun siitä, että puun poltto on jotenkin ”luonnollinen” energiamuoto, kun puu saadaan ympäristöstä, mutta ydinenergia ei ole, koska se on ihmisen tekemää.
Viime kädessä ei ole MITÄÄN ihmisen tekemää. Ydinvoimaloissa käytetty uraani tulee ympäristöstä. Kaikenmaailman kaivannaiset, mineraalit ja metallit tulevat ympäristöstä. Kaikki energia on alunperin auringosta (paitsi maalämpö, joka sekin tulee maapallosta, ympäristöstä). Vaikka tekisit laboratoriossa synteettisiä asioita, niin lähtöaineet on jostain otettu. Toki monia asioita on ympäristössä älyttömän paljon, kuta kuinkin loputtomasti, mutta monia ei. Toki polttopuuta on tarvinnut ihmisen muokata vähemmän kuin uraania, että saadaan lämpöä, mutta ei niitä valmiita klapejakaan tuolla metsässä kasva.
Kaikkein vaikeimmin ymmärrettyjä ekosysteemipalveluita ovat säätely- ja ylläpitopalvelut. Ihminen ei pysty niitä tekemään tai se olisi äärimmäisen vaikeaa ja kallista. Ympäristö tekee meille pohjavettä. Puhdistaa ilmaa ja vettä. Hajottaa haitta-aineita. Pörriäiset pölyttävät kasveja, ja me saamme ruokaa. Ilmastoa säädellään, hiilidioksidia niellään johonkin. Ravinteita sidotaan ja kierrätetään. Tehdään maata (et sinä osaa tehdä multaa). Happeakin saadaan.
Ympäristöasiat ovat kuolemanvakava asia, ei viherpiiperrystä. Tosin kyse on vain ihmisen kuolemasta. Ei maailma mihinkään ole kuolemassa. Luonto oli täällä ennen meitä, se ei tarvitse mihinkään meitä, mutta me tarvitsemme sitä.
Kuva pixabay.
