Ah, lastenkirjat!

kirjat.jpg

 

Meillä on pikku kirjasto melkein nurkan takana ja käydään siellä viikottain. Joka ilta luetaan kirja tai pari, päivän mittaankin luetaan joko ääneen tai sitten pikku kundi lukee itse. Lasten kirjojen pariin on ollut mukava sukeltaa. Muistan kyllä omasta lapsuudestani paljon lastenkirjoja, mutta vasta siltä ajalta, kun olen osannut itse lukea. Minulle luettiin kyllä lapsena (ja muistan hämärästi kirjastonkin), mutta en juurikaan muista mitä kirjoja luettiin. Toki 30 vuodessa on jokunen uusikin kirja ilmestynyt.

Muumi-, Barbapapa- ja Puppe-kirjoja olemme lukeneet. Sanni-kirjat ovat olleet todella suosittuja. Minä tykkään Charlie & Lola -sarjan (jotka on suomennettu Samuksi ja Sallaksi, en tykkää!) kuvituksesta, mutta pikku kundi ei ole innostunut. Penny Dalen Dinosaurus-kirja oli ehdoton suosikki (olimme löytäneet vain yhden, Dinot vauhdissa). Sitten löysin saman sarjan pelastuspartion ja tajusin hihkuvani riemuissani ääneen, niin hyvä juttu se oli. Ja nyt huomasin, että Dinojen kuumatka on tulossa, mutta se ei ole vielä ilmestynyt. Siinäpä olisikin pikku kundille loistava synttärilahja, jos on jo loppuvuodesta saatavilla.

Lontoon lomalta ostimme bussi-kirjan, joka on ollut todella suosittu. Pikku kundi on kiinnostunut kovasti englannin kielestä ja silloin tällöin puhun pelkkää englantia, kun luemme kirjaa ja juttelemme siitä. Kadehdin miten nopeasti uudet englanninkieliset sanat tarttuvat pikku kundin päähän, itse kun saan aina tarkistaa saman sanan moneen kertaan sanakirjasta. Ja koska englanti on ollut niin kivaa, niin ostimme Akateemisesta kirjakaupasta toisenkin englanninkielisen kirjan: Things that go.

Mitkä ovat teidän tämän hetken kirjasuosikit?

 

 

Kulttuuri Lapset Kirjat

Miksei kukaan ole opettanut mua juoksemaan?

Minähän olen ollut hyvinkin epäurheilullinen ja harjoitellut jotain kahdeksan vuotta liikunnallisempaa elämää. Pikkuhiljaa alkaa onnistua; minua ei huolittu mukaan tutkimukseen, johon haettiin koehenkilöitä, jotka eivät harrasta säännöllisesti liikuntaa. 😀

Olen kyllä hyvin tietoinen, että saatan tehdä kaiken vähän väärin. Että ei ole tekniikka täydellistä tai edes kovin hyvää salilla tai lenkkipolulla. Nyt sitten selvisi, että juoksen ihan päin mäntyä. Olin kyllä lukenut juoksuasennoista ja askeltiheydestä, mutta jotenkin olen ohittanut sen kokonaan, että kanta-askeltaminen ei ole oikein hyväksi. Ihan oikeasti! Ihan vahingossa tuli miehen kanssa keskustellessa ilmi, että juoksen kantapäillä.

En sitten alkanut etsiä tietoa, että miten olisi parasta opetella päkiöillä juoksua. Käskin miehen juosta ja yritin ottaa mallia. Kävin tänään vajaan tunnin lenkillä ja juoksin koko matkan päkiöillä. Alkumatkasta piti kävellä varmaan sadan metrin välein, kun jalat huusivat hoosiannaa. Tuntui myös typerältä; välillä sipsuttelin todella omituisesti. Mutta jo puolen välin jälkeen alkoi jo vähän jalka tottua ja ehkä vähän tajusinkin, millä tavalla päkiöillä juokseminen on polville parempi. Huomenna saattaa olla töissä enemmän istumispäivä.

Olisiko tarjolla ”Näin istut, seisot, makaat ja kävelet oikein”. Varmaan niissäkin tekniikoissa olisi parantamisen varaa.

popot.jpg

 

Hyvinvointi Liikunta