Perusasioiden äärellä: teen aatelia

En ole mikään teeasiantuntija, mutta olen sen verran paljon juonut sitä elämäni aikana, että voin siitä varmaan muutaman sanan sanoa.

Kaikenlaista on tullut matkan varrella kokeiltua, mitä erikoisempia teemakuja. Kaiken maailman kirsikan ja kvittenin aromeilla maustetut Nordqvistin teet tai hauskannimiset Forsmanin kummalliset lakun, suklaan tai kinuskin makuiset teet. Pusseissa ja irrallaan. Teekauppa Ouncen tarjonta on tuttua ja Kusmin teetä on lipitelty. English breakfastia kaikilta mahdollisilta brändeiltä (sitä en ole juonut Englannin vuoteni jälkeen kuin äärimmäisissä tilanteissa). 

Erikoiset yhdistelmät voivat olla joskus ihan hyviäkin, mutta monesti ei. Kupin jälkeen jää pettymys. Lopulta palaan kuitenkin aina earl greyhin, eikä niin väliä onko se assamia, darjeelingia tai vaikka ceylonia. Viime aikoina olen sekä kahviloissa että ravintolassakin joutunut kysymään, että anteeksi olisiko teillä jotain maustamatonta tai hyvin vähän maustettua mustaa teetä. Perusasioiden äärellä on parasta olla.

Wikipediasta kävin kurkkaamassa, että bergamottiöljyä (bergamotti on sitruskasvi) käytetään esimerkiksi kölnin vedessä, nuuskassa ja aromaterapiassa masennuksen hoitoon, mutta vähemmän elintarvikkeissa teetä lukuunottamatta.

Oma arkiteeni on Clipperin earl grey: muutama kupillinen menee joka päivä.