Pitääkö se nyt aikuisillekin kertoa, että läski on haukkumasana

Läskit tuntuvat taas olevan tapetilla.

Jenny yrittää murtaa läskimyyttejä ja Mansikkapilvi ei halua ikinä olla läski.

Sanon, että taas. Ainahan se on. Kun minä oli pieni, niin oli sellainen ilkkumalorukin: läl-läl-lää, läskipää, liian lihava lentämään! Sama se onko läski päässä vai mahassa, yhtä lailla ilkeää se on.

Minä en tykkää sanasta läski. Se on haukkumasana. Vertaan sitä sanaan ”neekeri” tai ”hullu” (kun puhutaan mielenterveysongelmista). Omissa porukoissaan sitä voi varovasti huumorimielellä käyttää, mutta ulkopuoliset eivät koskaan. Toistan ei koskaan. Jos olet valkoihoinen, mieleltäsi terve ja BMI alle 30, et tarvitse koskaan edellä mainittuja kolmea sanaa. Ja porukan mieleltään vakavimmin sairas tai lihavin päättää, käytetäänkö termejä läski tai hullu. Vähän tukeva ei voi tulla kolmen sairalloisen lihavan porukkaan ja sanoa, mitäs me läskit.

Läski on haukkumasana ja sitä älköön käytettäkö ihmisistä. Ei myöskään itsestä. Itsensä haukkuminen on myös rumaa, ja jopa kiusallista ulkopuolisten mielestä.

Lihavuudesta ja ylipainosta voi keskustella asiallisesti, hauskasti, kannustavasti ja kärkkäästikin ilman että tarvitsee ketään pilkata.