Pyhä parsakaali

Pysytään ruokateemassa edelleen. Luin nimittäin mielenkiintoisen artikkelin NewScientist-lehdestä. Karvaanmakuiset (bitter) hedelmät ja kasvikset ovat terveellisiä, ja niissä on myös erityisiä syöpäsairauksia ehkäiseviä ainesosia. Parsakaali, muut kaalit, greippi, vihreä tee mutta myös vaikkapa tomaatti (joka on ollut aikaisemmin paljonkin karvaampi kuin nykyisin syömämme). Tunnettu juttu. Mutta. Monet ihmiset pitävät enemmän makeasta. Karvas maku kielii myrkyllisyydestä ja (kielen nystyröistä riippuen) moni välttelee karvasta luonnostaan ja valitsee mieluummin makeaa. Ja koska kuluttajat haluavat ostaa makeaa, niin tuottajat ja kaupat tuovat niitä meille tarjolle: punaisia greippejä valkoisten sijaan ja sellaisia versioita kaaleista, joissa on vähemmän karvautta, ja vähemmän näitä terveellisiä, syöpäsairauksia ehkäiseviä ainesosia. Jos eivät onnistu kasvattamaan sellaisia, niin erilaisilla menetelmillä karvautta (ja niitä hyviä ainesosia) voidaan poistaa hedelmästä/kasviksesta jälkikäteen (de-bitter). Enpä tiennyt, että sellaisiakin on. Eikä näy ainesosaluettelossa!

Toki on parempi, että tyyppi, joka ei syö kasviksia ollenkaan, syö niitä nyt edes yhden päivässä, mutta meille jotka haluamme elää selkeästi terveellisemmin, tämä on huono juttu.

Parsakaali kunniaan!

PS. Jos et pidä parsakaalista, niin lehdessä oli vinkki. Ripottele sen päälle sokeria. Sillä tavalla kuulemma sekä lapset että aikuiset voivat opetella pitämään sen mausta (myöhemmin siis sokerin voi jättää pois). Jos parsakaali maistuu tosi pahalta, niin saattaapi olla supermaistaja. Meillä sekä minä että pikku kundi pidämme parsakaalista ja mieskin sietää.