Saako täällä edes myydä tai verkostoitua?

Suomalaisten sanotaan olevan huonoja myyjiä ja huonoja verkostoitumaan. Yleistykset ovat kammottavia, ei suomalaisia voi joukkoja mihinkään muottiin pusertaa, mutta olisiko näissä ainakin joku totuuden siemen. Ja ovathan nuo hirveitä asioita: myyminen ja verkostoituminen!

Moni suomalainen tuntuu inhoavan myyjiä ja myymistä: kaupoissa ei saa olla rauhassa, kun myyjä tunkeilee kysymään, että mitä saisi olla ja voisinko auttaa. Lomakohteissakin saattaa olla AIVAN törkeitä ihmisiä: yrittävät MYYDÄ jotain. Puhelinmyyjä on suoraan saatanasta ja autokauppias huijareista pahin: nehän yrittää myydä! Kyllähän minä osaan mennä nettiin ja ostaa, jos jotain haluan!

Suomessahan törmää aika harvoin hyviin myyjiin. Tai ylipäätään myyjiin. Monenlaisissa liikkeissä ihmisen rintapielessä saattaa olla nimikyltin yläpuolella sana ”myyjä”, mutta eiväthän he mitään myy. Esittelevät ehkä tuotetta, jos niiltä kysytään jotain. Jopa kassahenkilökuntaa saatetaan kutsua myyjiksi.

Minun mielestä oikeastaan mitään on turha tehdä, jos ei sitä myydä jollekulle. Jos ei tuotteella/palvelulla/idealla ole katsojaa, kokijaa, ostajaa, niin mitä sillä tekee? Jättää kaapin perälle olemaan ja odottaa, että joku tulisi kysymään, että sattuisiko sinulla olemaan vaaleanpunaista ikiliikkujaa? Hyvä myyjä helpottaa elämää suunnattomasti. Kun minä menen kauppaan, niin minulla on yleensä tarkoituksena OSTAA jotain. En mene sinne vain katselemaan ja tappamaan aikaa, ja vaikka menisinkin, niin olen avoin ajatukselle, että saattaisin ostaa jotain. Toimintaa nopeuttaa suunnattomasti, jos kohtaan kaupassa henkilön, jolla on toimintaani tukeva tavoite, eli myydä jotain. Haluan farkut tai jääkaapin, niin helpottaa kummasti, kun on joku joka tietää, mitä kaupassa on tarjolla ja kuuntelee, mitä haluan ja etsii minua parhaiten tyydyttävän ratkaisun. Hyvä myyjä on ostajan kaveri!

Verkostoitumista teoriassa pidetään ihan hyvänä asiana, mutta ei niitä verkostoja saa missään tapauksessa käyttää. Hyvä veli -verkostot ovat aina huono asia. Ihan hirveintä on se, jos joku saa työpaikan SUHTEILLA! Miettikää, joka on luonut verkoston ja sitten hän käyttää sitä uuden työpaikan hankkimiseen. Yök, ihan hirveää!

Sain jo ensimmäisen työpaikkani suhteilla. Olin 14-vuotias, kun luokkakaverini isä (erään lehden päätoimittaja) kysyi tyttäreltään, että oliko hänen luokallaan ketään hyvää kirjoittajaa, joka voisi tulla avustajaksi lehteen. Luokkakaverini keksi minut, ja olin usean vuoden lehdessä avustajana. Ei ollut avoimessa haussa, vaan suhteilla sain. Olen ollut myös töissä äidin ystävän grillikioskissa, samassa työpaikassa luokkakaverini kanssa (pääsin sinne hänen kauttaan). Siskoni hyvä ystävä oli (on edelleen) yhdessä firmassa, jonne en olisi älynnyt edes hakea osa-aikahommiin, ellei hän olisi vinkannut. En tiedä, vaikuttiko tämä henkilö jollain tavoin siihen, että sain työn. Todennäköisesti. Opettaja vinkkasi nimeni eteenpäin, kun avoimeen yliopistoon tarvittiin tuntiopettaja. Lontoossa tein jotain keikkoja, joita siskoni ei päässyt tekemään.

Olen saanut enemmän töitä suhteilla kuin avoimissa hauissa eikä hävetä yhtään. Mites sinä?