Sisustuspulma

Mehän nukumme koko perhe samassa sängyssä. Pikku hiljaa alamme suunnitella muuta järjestelyä. Mies nimittäin totesi tässä eräänä päivänä, että olisi kiva alkaa tehdä sängyssä sitä, mitä ei oikein voi tehdä, jos lapsi nukkuu siellä. Eli lukea kirjaa. Sängyssä lukeminen on tosiaan jäänyt kokonaan. Sen sijaan toisinaan luen peiton uumenissa kännykästä uutisia. Ei ollenkaan sama asia.

Meillä on siis kaksi makuuhuonetta: toisessa sänky (pikku kundillekin hankittiin sänky meidän sängyn viereen, mutta siinä ei taida olla edes lakanoita tällä hetkellä) ja yksi lipasto. Toisessa (työhuoneeksi kutsutussa) kirjahyllyt, pitkä työpöytä tietokoneineen askarteluille ja kouluhommille sekä vaatekaapit ja pyykkihuolto. Pikku kundi saa leikkiä Harry Potteria, sillä hänen valtakuntansa on alakerrassa, portaiden alla, keittiön kyljessä.

Kuva on 1,5 vuotta vanha. Siellä on aika paljon enemmän roipetta nykyään.

Oikeasti kolmen ihminen pitäisi vallan mainiosti mahtua kolmioon. Me asuimme lapsuuden perheeni kanssa muutaman vuoden neljästään kaksiossa. Mutta kun tuntuu, että emme mahdu. Kunhan keväällä valmistun, minun ei tarvitse enää tehdä kotona opishommia. Sitten riittää pienempikin työpöytä, kun siinä ei ole enää opiskelupapereita. Tietokone ja askartelupöytä saisi olla mielellään samassa, kun tarvitsen konetta askarrellessani. Mies ei oikein innostunut ajatukselle, että se siirrettäisiin alakertaan, sillä askartelupöytä on usein kaaos. Sitten se kaaos olisi olohuoneessa (joka on useimmiten kotimme siistein huone). Minä en tykkää tietokoneesta (enkä muistakaan sähkölaitteista) makuuhuoneessa. Ja eihän siitä mitään voi tehdä, jos toinen nukkuu. Lisäksi makuuhuone on pohjoiseen eli siellä on huono valo askartelulle. Hetken mietin sellaista vaihtoehtoa, että tämän nykyisen työhuoneen jakaisi kundin huoneeksi ja ”työ”huoneeksi. Mutta silloinhan sitä tietokonetta tai askartelupöytää tarvitsee, kun kundi nukkuu.

Pitää jatkaa pyörittelyä.