Syö, poika, syö
Pikku kundihan syntyi pikkuisena. Tai viikkoihin nähden ihan normaalipainoisena, 1635-grammaisena. Lasketun ajan kieppeillä painoi reilut 3,2 kiloa eli ihan peruskokoinen kaveri (kun ottaa vielä huomioon syntymäpainon menetyksen ja takaisin kasvun). Sitten sitä painoa ei tullutkaan hirvittävän sukkelasti, ja lopulta päätyi huitelemaan niiden neuvolakäyrien alapuolelle.
Mies oli jossain vaiheessa kovinkin huolestunut painosta ja minä otin ihan lungisti. Nyt taas tuntuu olevan toisinpäin. Joulukuussa oli 2-vuotisneuvola ja painoi 10,7 kiloa ja nyt kolme kuukautta myöhemmin kokeilin kotivaa’alla niin painoi tasan 11 kiloa vaatteissa ja vaipassa. Pituutta on kyllä tullut, kun vaatteet käyvät pieniksi. Vaikka minäkin kasvoin vauvana jossain vaiheessa hintsusti (puolen vuoden iässä neuvolakortissa lukee kolmella kerralla ”paino!” eikä mitään muuta), niin painoin kuitenkin vuoden ikäisenä saman verran kuin pikku kundi kaksivuotiaana. Mies on jemmannut neuvolakorttinsa johonkin, että hänen kasvamisestaan ei ole tietoa. Lopputuloksena ei kuitenkaan ole kovin pitkä mies, ja olisiko ruumiinrakenteeltaan lähinnä ”normaali” joskin melkoisen lihaksikas.
Kundi ei ole nirso, vaan syö kyllä melkeinpä kaikkea. Mutta jättää ihan arvaamatta aterioita väliin. Aamupala jää aika usein ohueksi (esim pelkkiä marjoja) tai välistä kokonaan. Tai sitten syö lautasellisen puuroa, rasvat, munakokkelin, omenan ja kulhollisen marjoja. Ruokaa tarjotaan säännöllisesti viisi kertaa päivässä, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Ihan mikä ateria tahansa jää välistä. Koskaan ei tarvitse maanitella pöytään. Tulee ja syö mikä maistuu ja sitten yhtäkkiä sanoo ”kiitti!” ja lähtee leikkimään. Tänään söi sitten lounaalla juustoa eikä muuta.
Meillä ole pakko maistaa mitään (toki siihen kannustetaan) ja muutenkin ollaan ihan vauvasta lähtien luotettu, että osaa ihan itse päättää miten paljon syö (rintaruokinnalla se on vähän helpompaa kuin pullosta). Olen törmännyt liian moneen ahdistavaan ruokapöytään, meille ei sellaista tule. Ruokailuhetken on tarkoitus olla mukava, yhteinen hetki ilman häsläämistä tai kenenkään painostusta. Toivottavasti onnistutaan sellainen pitämään, vaikka vähän huolestuttaakin.
Kuun lopussa on viimeinen keskosseuranta. Katsotaan, mitä sanovat painosta.