Työtön on liian kiireinen syrjäytymään

Isäni oli aika paljon työttömänä, kun olin teini-ikäinen. Molemmat vanhempani menettivät työnsä heti 90-luvun laman alkaessa. Äiti opiskeli paljon, milloin tietokoneita (ihminen on tietokoneen tärkein osa) ja milloin alkoholijuomia (konjakit ovat brandyja). Isä ei opiskellut, mutta teki kaikenlaista muuta hommaa: toimi paitsi taloyhtiön hallituksessa, mutta myös kaikissa käytännön asioissa, oli puuhamiehenä paikallisessa työttömien yhdistyksessä, hoiti jotain keikkahommia äitini työpaikalla ja ties mitä.

Minulle ei koskaan jäänyt sellaista mielikuvaa, että työttömyyteen olisi liittynyt syrjäytymistä tai passiivisuutta. Minun maailmassani ihmiset voivat olla passiivisia ja syrjäytyneitä, vaikka olisivat töissäkin. Lisäksi työ (josta maksetaan palkkaa) ei välttämättä määrittele ihmistä.

Työtönhän minä nyt taas olen, neljä viikkoa tuli täyteen. Loppukevät on osa-aikaisia opetushommia yliopistolla. Yrittäjyyden tentistä ja kurssista sain vitosen, ja tänä aamuna tein johtajuuden tentin. Työhakemuksia olen joitain kirjoitellut.

Ja käykää katsomassa mitä muuta olen tehnyt:

Sedälle nettisivut: http://hierontajaakkola.fi. Loistava ote hierontaan, mutta ei ole oikein osannut markkinoida itseään. Etenkin Pohjois-Savossa asuvat, sivuja saa jakaa ja suosittelen käymään hieronnassakin! (Milloin olen itse viimeksi käynyt hierojalla?? Varmaan vuosi sitten! Olisipa kyllä mukava käydä.) Opettelin samalla uusia asioita muun muassa hakukoneoptimoinnista. En siis tosiaankaan ole koskaan tehnyt mitään nettisivuja eikä minussa ole metriäkään graafikon vikaa. 😀

Laitoin pystyyn myös facebook-sivun (Minä vaan kysyn), jossa on jaan ympäristöjuttuja ja viritellään keskustelua ympäristöasioista. Jos ympäristöasiat kiinnostavat (ja kiinnostaahan ne!), käy kurkkaa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Me saatetaan avata muurinpohjalettukausi tänä viikonloppuna.