Valitsemisen vaikeudesta

Minä olen ihminen, joka ei osaa valita. Olen ollut jo lapsesta lähtien, niin kauan kuin muistan. Joko en kehtaa tai osaa sanoa ääneen, mitä haluan tai sitten en kehtaa, osaa tai uskalla edes haluta tai valita jotain tai sitten vaan ihania vaihtoehtoja on niin paljon, että en osaa päättää.

Mieleen tulee eräs kauppareissu kummitätini kanssa alakouluikäisenä. Hän halusi ostaa minulle uuden paidan koulun alkuun. Näin jälkikäteen tajuan, miten piinallinen reissun täytyi olla lapsettoman kummitätini mielestä, kun vaelsimme kaupasta toiseen ja minä en osannut päättää, minkä paidan kaikista hienoista vaihtoehdoista olisin halunnut kaikista mieluiten.

Opiskelin yläasteella valinnaisina aineina englantia, atk:ta ja kaupallisia aineita. Minkä *tin takia? Englanti oli tilanteessani tavallaan pakollinen valinnaisaine, joten olisin voinut ihan hyvin valita käsitöitä ja ilmaisutaitoa (olikohan sellaista? kuvista sitten) siihen rinnalle, mutta valitsin mieluummin jotain ”hyödyllistä”. Käsityö oli niin kivaa, että jotenkin en uskaltanut valita sitä. Varma tapa pilata tulevaisuutensa. Millä mittarilla vuonna 1994 opetettu ATK tai kaupalliset aineet (jossa opeteltiin kirjanpitoa) olivat enemmän hyödyllisiä. Ei millään.

Olen miettinyt, että onko tämä valitsemisen vaikeus jotenkin geeneissä vai olenko muuten esimerkilläni onnistunut siirtämään sen jo lapseeni. Parivuotiaana pikku kundina hän seisoi avonaisen jääkaapin edessä ja hoki mitä minä haluan. Ymmärsin, että hän halusi jotain, mutta en oikeasti keksinyt mitä se voisi olla. Houkuttelin hyvin pitkään häntä sanomaan tai edes näyttämään mitä teki mieli ja lupasin mielessäni, että jos onnistuu kertomaan halunsa, niin saa syödä sitten vaikka lusikalla voita, jos sitä tekee mieli. Yhden kerran pikku kundi on kiukutellut kaupassa, että haluaa karkkia. Olin niin onnellinen, että meinasin ostaa. 🙂

Mistä tämä valitseminen tuli tänään mieleen? Olen kipeä ja ajattelin viettää päivän ohjelmia tuijotellen. Olen viime aikoina katsonut erittäin vähän telkkaria/ohjelmia. Jos meinaa katsoa jotain, niin menee hirvittävän pitkä aika siihen, että löytää sen kaikista mielenkiintoisimman ohjelman. (Sama elokuvia valitessa. Ravintoloita valitessa. Jumppasalia. Lomakohdetta. Uutta kampaajaa.) Siis juuri sen KAIKISTA mielenkiintoisimman. Niitä kun on niin paljon.

Mutta yritän pitää mielessä, että jos valinta ei vaikuta enää vuoden päästä, niin ei sillä niin väliä ole. Ota vaan joku.

Ota vaan joku.

Päädyin kuuntelemaan kakka- ja suolistoaiheisia podcasteja, katsoin yhden jakson Attenboroughin ihmeellisiä otuksia, hauska lyhytelokuvan ja sitten Marja Hintikka liveä, mutta se piti jättää kesken, kun oli niin kuraa.

Ota vaan joku.