Väsyneenä luovuus kukkii?

Olen itse ollut viikon flunssassa. Ei mitään kummallista, vaan ihan perusmeininkiä: pientä lämpöä, yskää ja köhää, nuhaa ja lihassärkyä, ääntä ei välillä lähde. Tänä aamuna veto oli niin poissa, että laitoin pomolle viestiä, että jään kotiin sairastamaan. Pari viikkoahan flunssa kai yleensä kestää, että toivottavasti alkaa loppuviikosta helpottomaan.

Mutta jäin miettimään, miten nuo meidän tärkeimmät päättäjät tekivät viime viikolla huipputärkeitä päätöksiä nukkumatta välillä kunnolla ja yksi tyypeistä oli vielä kuumeessa. Ilmeisesti ihan kunnon kuumeessa, kun oli jättänyt jonkin muun tapaamisen väliin.

Kyllä minä ymmärrän, että tärkeät ihmiset joutuvat tekemään joskus flunssassakin töitä ja suuren paineen alaisena. Siitähän niille maksetaan. Mutta sote ei ole mikään sota. Neuvotteluihin ei osallistunut koko maailman kermaa, jota ei voi koskaan myöhemmin saada paikalle. Ja kysymys on asiasta, joka koskettaa kai meitä vuosikymmeniä, joten päätösten pitäisi olla hyviä. Ja muutenkaan en ymmärrä, miksi kaikki neuvottelut pitää aina käydä viime tinkaan yöllä. Jotkut toki ovat parhaimmillaan yöllä, mutta suurin osa ei ole, etenkään, jos on ensin tehnyt 15 tuntisen työpäivän. (Toki tässä lähipiirissä on ihminen, joka tekee aina vuorokauden kerrallaan töitä ja tärkeää työtä tekeekin. Mutta hän pääsee aina työvuoron jälkeen nukkumaan, se on varma.)

Mitäpä jos olisi sellainen sääntö, että iltakymmenen ja aamuseitsemän välillä ei saa neuvotella, ellei kyse ole akuutista kriisistä (sota, ei sote). Lepotauoista en tiedä, minkälaisia pitävät. Mutta kerran tunnissa penkistä ylös ja kymmenen kyykkyyn ylös -liikettä ja vähintään 3-4 tunnin välein kevyt, maittava ateria. Mutta kai he nyt sentään sen ovat tajunneet…

Kuva:Pixabay (agnesliinnea)