Vatsataudin jälkeen

Pikku kundi sairasti ensimmäisen vatsatautinsa. Minä olen mahatautimagneetti, joten tietenkin sairastuin siihen itsekin. Mies ei ole sairastanut yhtäkään kymmenistä vatsataudeista, joita olen kotiin kantanut eikä sairastunut tähänkään. Onneksi, olipahan yksi joka selvisi kunnialla kahdeksasta ylimääräisestä pyykkikoneellisesta.

Inhoan kipeenä olemista (niin kuin varmaan kaikki). Olen ilmeisesti tosi kipuherkkä ihminen (tosin olen synnyttänyt pienen lapsen ilman erityisiä kivunlievityksiä eikä se jäänyt mieleen mitenkään erityisen kivuliaana kokemuksena), ainakin kova valittamaan. Ja erityisen hankalaa on se kurjuuden tunne: epämääräinen epämukavuus, kolotus ja juilinta. Pelkäsin jo, että tuleeko tähän mahataudin perään vielä joku flunssakin.

Mutta se, mistä tykkään, on sairaudesta toipuminen. Tykkään uusista aluista, kaikenlaisista. Vaikka nytkin vatsatauti on kestänyt vain vuorokauden verran, niin puhkun intoa, että nyt on levättyä ja nyt tehdään kaikkea kivaa! (Kroppa on kyllä vieläkin vähän heikoilla, joten tehdään sitä kivaa vasta huomenna, tänään suunnitellaan. :D)