Yhtä haastattelukokemusta rikkaampi
Yhtäkkiä vaan monta viikkoa vierähtää. Hirveän kiireistä tämä työttömän arki! Olihan tässä välillä joku katkoskin Lilyn kanssa.
Kävin pari viikkoa sitten työhaastattelussa. En pidä ketään jännityksessä, en saanut työpaikkaa. Harmi, sillä se olisi ollut tosi kiva työ. Vakituinenkin vielä. Mutta mukava juttu oli se, että jo yhdeksäs hakemukseni tärppäsi niin hyvin, että pääsin haastatteluun. Ja olin selviytynyt ensimmäisestä kierroksesta, kun pääsin jatkoon videohaastattelukierroksen jälkeen (piti siis nauhoittaa kolme lyhyttä videota vastauksina kysymyksiin).
Mutta työhaastatteluista. Minulla on oikeastaan aika vähän kokemusta niistä. Kuten kerran kirjoitin, niin olen saanut aika monta työpaikkaa omien verkostojeni kautta. Lontoossa kävin muutamissa haastatteluissa ja ne olivat vähän tuskaisia, kun kielitaitoni oli silloin aika kehno, ja työpaikat mitä kummallisempia. 15 vuotta sitten opiskelin ammattikorkeakoulussa ja olin samaan aikaan huijarifirmassa osa-aikasena (se huijaus paljastui vasta myöhemmin, mutta sen muutaman kuukauden aikana osasin jo itsekin epäillä, että hujelluksestahan tässä on kyse). Sinne olen varmaan käynyt jonkun haastattelun, mutta en muista minkälaisen.
Kerran hain yhtä pestiä nuorten taidepajaohjaajaksi (en muista oliko se pikemminkin kurssi, josta olisi sitten päässyt myöhemmin töihin). Se oli ryhmähaastattelu ja minulla ei ollut minuuttiakaan työ- tai opiskelukokemusta lapsista, nuorista tai taiteesta. Sitten mua ennen esittäytyi tyttö, joka oli ollut edellisen kesän nuoriso-ohjaajana Färsaarilla. **tu Färsaarilla!? Eihän kukaan ole edes käynyt siellä. En saanut sieltä sillä kertaa paikkaa, mutta vuoden päästä olin saman yhdistyksen toisessa toimipisteessä pajaohjaana ja lopulta toiminnanohjaajana.
Yksi harvoista työhaastatteluista tulee mieleen, kun hain yliopisto-opintojen kylkeen myyntineuvottelijan hommia. Ensin olin rekryfirman asiallisessa haastattelussa. Sitten menin eräänä, ihan normaalisti etukäteen sovittuna päivänä menin työpaikalle mahdollisesti tulevan esimiehen haastateltavaksi. Minut haastateltiin siivouskomerossa. Ihan oikeasti. Minulle ei koskaan selvinnyt, miksi siellä moppien ja muiden seassa oli edes pöytä ja tuoleja. Varmaan joku plan B esimiehelleni, joka oli joskus vähän sähläri. Viihdyin firmassa viisi vuotta.
Koska haastattelukokemusta on kertynyt niin vähän, niin luin netistä sivutolkulla vinkkejä haastatteluihin. Olin varautunut vastaamaan kaikkiin 50 yleisimpään kysymykseen ja moniin omituisiinkin. Mutta en ollut varautunut siihen, että haastattelija rupattelee mukavia ja eksyy asioissa eikä kysy juuri mitään. Omasta mielestä haastattelu meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka en sitä työpaikkaa saanutkaan. Parhaani tein.
Toivottavasti seuraava haastattelukutsu tulee pian.
Tsemppiä kaikille muillekin, jotka haette töitä!
