Ympäristöystävällistä kosmetiikkaa?

Lilyn toimitus kirjoitti parisen viikkoa sitten jutun vedettömästä kosmetiikasta. Kauneustrendit on oma juttunsa, niistä en ole useinkaan juuri perillä, mutta ympäristöystävällisyydellä ratsastaminen vedettömän kosmetiikan markkinoinnissa saa minut hieman vaivaantuneeksi. Toki jutussakin todettiin, että eihän tämä ihan 100% ympäristöteko ole. Vedetön kosmetiikka voi olla ihanaa ja iholle hyväksi, mutta pelkästään veden jättäminen valmiista tuotteesta ei tee siitä yhtään ympäristöystävällisempää. Jos vesi korvataan jollain muulla, niin sen hiili- tai vesijalanjälki voi jopa kasvaa.

Jutussa viitattiin siihen, että maailmassa on juomavedestä pulaa ja vedettömällä kosmetiikalla voitaisiin jotenkin parantaa tätä tilannetta. Naamarasvassani on vettä. Jos arvioin, että minulla kuluu se koko 50 gramman purkki kuukaudessa, ja VAIKKA se olisi KOKONAAN vettä, niin vuodessa veden säästö on kuutisen desiä. Sillä ei kovin montaa janoista pelasteta.

Kyllä, vettä kannattaa säästää myös kosmetiikassa, nimittäin sen valmistamisessa ja sen koko elinkaaressa. (Veden säästämisestä lisää tässä postauksessa.) Vaikka kosmetiikassa itsessään ei olisikaan vettä, niin sen valmistusprosessissa varmasti käytetään vettä. Jos kosmetiikassa on osia viljeltävistä kasveista, niin niitä on kasteltu ja vedetöntä tuotantolaitosta tuskin löytyy. Pakkausten valmistamisessakin käytetään vettä.

Mutta missä sitä vettä yleensä eniten kuluu? Käytössä tietenkin. Eteläamerikkalaisesta palasaippuasta tutkittiin sekä hiilijalanjälki että vesijalanjälki. Vajaan puolen kilon saippuapalan  koko elinkaaren aikana kului vettä melkein 7000 litraa, ja kuten arvata saattaa niin suurin osa (70%) siitä vedestä kului kuluttajalla pesun yhteydessä. Itse saippuapalassahan ei kovin paljoa vettä ole. Kuten toimituksen jutussakin sanottiin, olennaista on se suihkussa käyntien lyhentäminen.

Moni miettii jo nyt kosmetiikan kohdalla kemikaalialtistustaan, mikä onkin hyvin järkevää. Siinä samalla voi miettiä myös ympäristöä. Esimerkiksi suuvesien triklosaani on eliöille haitallista jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Mikromuovit eivät tee ihmisen iholla välttämättä pahaa, mutta vesiympäristössä ne ovat haitallisia eliöille. Mutta oikeasti ympäristöystävällisyyden voi aloittaa hyvin helpoilla konsteilla ilman mitään tietoa erilaisista kemikaaleista:

1. Osta vain tarpeeseen. Jokainen tietenkin määrittelee itse, mitä todella TARVITSEE, mutta ainakin sitä kannattaa miettiä. Tarvitsenko tätä todella? Ainakin ulkopuolisen silmin 150 kynsilakkaa vaikuttaa turhuudelta.
2. Käytä säästeliäästi. Aurinkovoidetta täytyy tietenkin laittaa reilusti, että siitä on hyötyä. Mutta jos tapana on levittää meikkivoidetta niin, että turauttaa ensin kämmenselälle kunnon keon, josta annostelee kasvoille vaikka sienellä ja sitten pesee joka kerta puolet ottamastaan voiteesta viemäriin, niin onhan se tuhlausta. Sekä rahan että ympäristön. Olen käyttänyt Lushin shampoota vuosikausia. Se on muutenkin riittoisaa, mutta siinä on myös hyvin pienisuinen korkki, joten sitä vahingossa hölväänny liian paljoa. 250 gramman pullo kestää päivittäisessä hiusten pesussani noin kahdeksan kuukautta.
3. Käytä tuotteet loppuun asti. Jokaisella asialla on ympäristövaikutuksensa ja kaikkein turhinta on valmistaa sellainen tuote, joka päätyy roskiin. Tähän liittyy tietysti myös se, että katsoo tuotteiden säilyvyysaikoja. Ei kannata avata kahtakymmentä purkkia, jotka säilyvät niin vähän aikaa ettei niitä kaikkia ehdi käyttää. Itse ärsyynnyn myös pakkauksista, joista ei saa viimeisiä rippeitä käyttöön. Rikon usein pumppupullojakin saadakseni viimeisetkin rasvat käytettyä. Entä hutiostokset? Palaa kohtaa yksi, käytä testereitä ja jos silti tulee tehtyä hutiostos, koeta laittaa se edes kiertoon. Muista lajitella pakkaukset kartonkeihin ja muoveihin.
4. Tarkista sertifikaatit ja ympäristömerkit. Joutsenmerkki on Pohjoismaiden yhteinen ympäristömerkki, ja sillä merkitty tuote on ryhmässään selvästi muita ympäristöystävällisempi. Kriteerit tiukkenevat jatkuvasti, joten se on ajan hermolla. Luonnonkosmetiikka (aineet mieluummin luonnosta kuin synteettisiä) ei välttämättä sinällään ole ympäristöystävällistä (eikä edes vähemmän allergisoivaa), mutta voi olla. Jos suosit jotain ekomerkkiä/sertifikaattia, niin tarkista sen ympäristöystävällisyyden kriteerit. Näppärä CosmEthics-sovellus hälyyttää kyllä myös ympäristölle haitallisista ainesosista (kuten suuvesien triklosaanista), tosin ei ainakaan ilmaisversiossa kovin selvästi, että tämä hälytys oli ympäristön vuoksi. Hälyttääkö ilmaisversio mikromuoveista? Se ei minulle selvinnyt, viime vuonna se piti ainakin vielä säätää itse päälle. 

TallennaTallenna