Ihmissuhteet

”Ihmiset, jotka oikeesti välittää susta pysyy sun vierellä tuli mitä tahansa ja jos ne siitä lähtee tiukan paikan tullen, niin ne ei oo oikeita ihmisiä siihen viereen.” Ja paskat sanon mä!

Siinä vaiheessa, kun oma elämä heittää syystä tai toisesta häränpyllyä on ihan okei ja ymmärettävää, että tapahtuman keskipiste/päähenkilö reagoi asiaan omalla tavallaan. Ja on se tapa mikä tahansa, niin se on hyväksyttyä. Ja jotenkin tällaisissa tilanteissa vallitsee toimintamalli, että päähenkilöä kohdellaan silkkihanskoin ja muiden pitäisi piilottaa ja näyttää mahdollisimman rajallisesti omia tunteitaan ja reaktioita tilanteeseen nähden. Miksi?

Samalla tavalla kuin oma elämäsi heittää voltin ikävän, vaikean ja pelottavan tuntemattoman edessä, heittää se myös voltin jokaisen lähimmäisesi elämässä. Tässä vaiheessa on julmaa ja itsekästä, jos asettaa itsensä ”alustalle” ja olettaa että kukaan muu ei tunne tuskaa, pelkoa tai muutakaan. Anna muillekin lupa tuntea ja anna heille lupa näyttää tunteensa. Ihminen, joka välittää, rakastaa ja huolehtii susta ei voi olla tunteeton siinä vaiheessa, kun elämäsäsi tapahtuu erilaisia asioita. Samalla tavalla, kun juhlitte onnistumisia yhdessä, surkaa myös yhdessä. Se vahvistaa ja lisää ymmärrystä toisesta ja teistä, been there done(feel) that! 🙂

Tunteissa kun on sellainen jännä juttu, että ne ei katoa ja jos ne yrittää peittää ja piilottaa, ne tulee silti esiin. Tavalla tai toisella. Ja pelko ja negatiiviset tunteet yleensä ilmenevät riidanhakuisuutena, kiukutteluna, toisen henkisenä tai fyysisenä laiminlyömisenä ym.

Asia, jonka oon myös oppinut tässä tilanteessa on myös se, että jos joku lähellä olevista ihmisistä yhtäkkiä ottaa pakkia tai etääntyy hetkellisesti siinä vaiheessa, kun tikittävä pommi on just räjähtämässä, niin anna sille toiselle tilaa ja mahdollisuus peruutaa/etääntyä. Se on selviytymiskikka sekä sulle, toiselle, että teille kummallekin. Itsekin olisin halunnut ottaa askeleen tai kaksi taaksepäin muutamankin kerran siinä vaiheessa kun kaikki oli yhtä isoa kysymerkkiä ja huominen pelotti. Ja siinä vaiheessa jos joku peruuttaa, älä suuttu tai hylkää toista, pysy ymmärtäväisenä ja jatka itsestäs ja muista huolehtimista. Asiat ratkeaa vasta kun tilanne tasoittuu ja koskaan elämä ei mene lifestyle-oppaiden mukaan kirjaimellisesti. Niin monta kuin on ihmisiä ja ihmissuhteita, niin monta on suhteiden etenemis- ja hoitamistapoja! 🙂

Ilman niitä ihmissuhteita mä en olisi tässä, en kirjoittais sanaakaan näistä asoista, en olisi hymyillyt ja nauranut ensimmäistä kertaa diagnoosin jälkeen, en olis lähtenyt jatkamaan elämää eteenpäin enkä nauttis elämästä niinkuin nyt nautin! 🙂

-Tiia

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe

Väsymys

1.6. -17 se alko, kauhea henkinen väsymys. Samaisena päivänä sain tietää, että olen sairastunut parantumattomaan sairauteen. Väsymys oli niin hirveä ja musertava, etten jaksanut edes autolle kävellä noin 700 metriä. Siitä lähtien on ollut pelkkää väsymystä vastaan taistelua. Ei niin, että väsymys olisi kokoajan hallitsevana päällä, mutta läsnä se on ja aiheuttaen esimerkiksi itkuherkkyyttä.

Alussa väsymys oli sitä tasoa, että aamulla sängystä ylös nouseminen tuntui miltein ylivoimaiselta. Mutta pakko oli nousta, koska kuka muukaan sut nostaa sängystä ylös jos et itse sitä tee? Toisekseen olis menny monta päivää hukkaan, jos olisin vaan jäänyt makoilemaan.

Nyt on menny vähän reilu kuukausi tuosta päivästä ja voin kertoa, että yhä edelleen väsyttää. Ei niin paljoa kuin aiemmin, mutta miltein liikaa silti. Yhä edelleen itku purskahtaa herkästi ja aikaa ilmoittamatta, sietokyky vittuilulle/kuittailulle ja toljottamiselle on hyvin vähissä ja välillä väsyttää niin ettei oikeasti vain jaksa. Saatan nukkua yön aikana 10 tuntia ja olla silti seuraavana iltana seitsemän aikaan jo valmis nukkumaan menemiseen.

Olen kiitollinen ja otettu, kun tutut ja ystävät yrittävät ymmärtää ja ”tietää” miltä musta tuntuu, miltä tuntuu kun kokoaikainen henkinen väsymys syö ihmistä, mutta kaikella rakkaudella kaikkia kohtaan: älkää ikinä sanoko ”tiedän miltä susta tuntuu”. Koska et nimittäin tiedä. Väsymystä on niin paljon erilaista ja eri syistä johtuvaa, että jos oma väsymyksesi ei johdu samasta syystä kuin minulla niin et tiedä mitä mä käyn läpi. Samoin kun mä en voi ymmärtää enkä tietää mitä esimerkiksi syöpäsairas tuttavani kokee. On silti lohdullista saada tietää, että toiset edes yrittävät ymmärtää tilannettani. Kiitos kaikille siitä!

 

Onneksi elämä alkaa nyt asettumaan taas omille raiteillensa, vaikka apuvälineiden kera nii silti se jatkuu! Tällähetkellä pitää panostaa niihin kivoihin asioihin elämässä, niin kyllä tää väsymys tästä väistyy 🙂 Muistakaa pitää itsestänne ja toisista myös henkisesti huolta! 🙂

 

– Tiia

 

Suhteet Oma elämä Terveys