Mä luovutin. Annoin periksi. Lopetin yrittämisen. Heitin hanskat kehään. Tein karhunpalveluksen itselleni. Mä pelästyin ja luovutin. Heti diagnoosin saannin jälkeen julistin kovaan ääneen kuinka kukaan ei kerro mulle mihin pystyn ja mihin en. Pakotin kaikkia läheisiä lupaamaan, ettei kukaan muuta käsitystään musta eikä sääli mua tai mitään muutakaan. Lupasin ja toistin sitä, ettei mikään tuu […]

On hassua huomata terveys vs sairas vaikuttaa ihmisen omakuvaan. Itse pidin itseäni kauniina, kiinnostavana ja ylipäätään ihmisenä. Kun sain diagnoosin en ollut enää ihminen, muutuin omassa mielessäni vain möykyksi. Ja möykkyhän ei ole ihana, hauska, kaunis, viehättävä eikä mitään positiivista.  En ole edes mitenkään yrittänyt alistaa itseäni tms. mutta näköjään se onnistuu huomaamatta siinä vaiheessa […]

”Ihmiset, jotka oikeesti välittää susta pysyy sun vierellä tuli mitä tahansa ja jos ne siitä lähtee tiukan paikan tullen, niin ne ei oo oikeita ihmisiä siihen viereen.” Ja paskat sanon mä! Siinä vaiheessa, kun oma elämä heittää syystä tai toisesta häränpyllyä on ihan okei ja ymmärettävää, että tapahtuman keskipiste/päähenkilö reagoi asiaan omalla tavallaan. Ja on […]

1.6. -17 se alko, kauhea henkinen väsymys. Samaisena päivänä sain tietää, että olen sairastunut parantumattomaan sairauteen. Väsymys oli niin hirveä ja musertava, etten jaksanut edes autolle kävellä noin 700 metriä. Siitä lähtien on ollut pelkkää väsymystä vastaan taistelua. Ei niin, että väsymys olisi kokoajan hallitsevana päällä, mutta läsnä se on ja aiheuttaen esimerkiksi itkuherkkyyttä. Alussa […]

Moikka mä oon Tiia, 24-vuotias lähihoitaja ja miltein valmis sairaanhoitaja. Hoitaja jolla löydettiin vastikään todella harvinainen hermostosairaus. Sehän tarkoitti sitten sitä, että koko elämä piti pistää uusiksi. Työhaaveet vammaistyön osalta piti jättää taakse, kuin myös kaikki muut työt joissa tarvitsee fyysisesti olla vahva tai jaksava. Piti totutella ajatukseen, ettei jatkossa tule oma elämä olemaan enää […]