Meidän näköinen aattoilta

Jouluaaton voi mennä tutun traditionaalisella kaavalla tai sitten itsensä näköisesti. Meillä tehdään molempiparempi ja simsalabim, jouluaatto on enemmän meidän näköinen.

Aamupäivä meni yksin, joulurauhan julistusta tuli ilokseni kuuntelemaan myös rakas naapurimme, joka jäi vielä syömään joulupuuroa kanssani. Ehdin koiran kanssa lenkille ennen miehen kotiintuloa, sitten ohjelmassa olivat erittäin tarpeelliset tunnin torkut (sitä se 4.40 herätys teettää). 

Lasi shampanjaa ja pari parmesankeksiä auttoivat heräämään unilta, minä olen yleensä mahdoton känkkäränkkä. Yläkerran naapurit olivat poissa ja hiiret tanssivat pöydällä samantien. Talomme on huonosti eristetty ja yläkerta superherkkä melulle, ja piti heti käyttää mahdollisuutta hyväksi ja luukuttaa Cheekin Stadion-keikan dvd:tä. Tätä on säästelty! ”Suljen silmät, kuvittelen et lennän…”. 

Nälkä alkoi kutkuttaa vatsanpohjaa, laatikot vain uuniin lämpiämään. Nappasin bataatin- ja juureslaatikon ensiksi testaukseen. Muuten pöytään pääsivät kinkku, lihapullat sienikastikkeella ja lämminsavulohi. Leipää, juustoa, puolukkahilloa ja iso vihreä salaatti. Kattauksesta tuli jouluinen äidiltä saaduilla tonttuastioilla.

Ja kyllä, tuolin alla vaaniva piskikin sai (suolasta huolimatta) pienen palan kinkkua. 

Nyt odottaisi iso kasa joulunamia ja lahjojen avaus. Yöpaidassa! Ja poronsarvet päässä…