Pikkulintujen herkkubuffe

Yksi ehdottomista suosikkijutuistani mökillä on lintujen seuraileminen. En tajua kyllä niistä mitään, minusta lintu on lintu on linta ja lajien tunnistaminen aivan mahdotonta. Sain muutama vuosi sitten ystävältäni lahjaksi lintukirjan, mukana myös cd jossa oli eri lintujen ti-ti-tyy-ääniä. Ei auttanut. Jos tarvitsen lajitunnistusta, laitan viestin ”kaksi kertaa punatulkun kokoinen, mustat siivet, valkoinen pää ja hyppii maassa” ystävälleni ja hän vastaa ”englanninvästäräkki”. Menee se siis näinkin. 

Meillä on siis mökillä paljon pikkulintuja, herttaisia ja erivärisiä, jotka visertävät kauniisti kesät talvet. Syövät mustikat ja tyrnit puskista, mutta viis siitä. Tikkoja on myös ja metsä täynnä käkiä. Jälkimmäiset kukkuvat vuorokauden ympäri kesäkuussa, aivan hulluina. 

Kun olemme paikalla, ruokimme pikkuisia. Täytin tänä aamuna ruokailutason auringonsiemenillä, ripustin viereen pussin maapähkinöitä ja viimeistelin uuden vuoden siemenbuffeen puolikkaalla kookospähkinällä, joka oli täynnä rasvaan upotettuja siemeniä. Nyt trafiikki ruokintapaikalle on kuin JFK:n lentokenttä ruuhka-aikaan. Siiveniskujen äänet täyttävät ilman kun pikkulinnut käyvät hamstraamassa herkkuja. 

Etenkin aamupalalla on hauska seurata lintulaudan tohinaa, näen kaiken actionin paraatipaikalta keittiönpöydän äärestä.