Unelmien valinnanvapaudesta
Luin Vilma Peen jutun unelmista. Ensin hieman järkytyin jutun alusta, eli siitä miten kirjoittaja sanoo ettei hän enää osaa unelmoida koska on saavuttanut jo niin monta unelmaansa. Jestas, sanooko alle kolmekymppinen noin? Onpas ankeaa. Itse en ole Vilman blogia lukenut, vaikka tiedänkin sen olevan suosittu, olen kokenut ruotsalaiset vastaavat blogit itselleni läheisemmiksi. Ajattelin nyt kuitenkin hypätä kyytiin ja tämä juttu ainakin herätti minussa ajatuksia.
Kulutinkin sitten osan eilisiltaa juttelemalla mieheni kanssa unelmista. Omista ja yhteisistä.Oli hyödyllistä (niinkuin puhuminen aina).
Vilman jutussa kysyttiin, mistä unelmoit, mitä haluaisit tehdä tai olla jos mitään rajoja tai esteitä ei olisi? Itse koin tämän hiukan vaikeaksi. Unelmoin kyllä ehdottomasti Loton megapotin voittamisesta ja mitä kaikkea sillä rahalla tekisin. Toisaalta en haluaisi olla kukaan muu kuin minä. En haluaisi muuttaa menneisyyttäni. Haluaisin ehdottomasti kaikkiin unelmiini mukaan mieheni ja koirani. Ennemminkin, jos unelmista voisi tehdä tosia, en haluaisi koskaan joutua luopumaan koirastani vaan haluaisin pienen, pienen koiran olevan iloinen ja pirteä ja menossamme mukana ikuisesti. Jätän siis automaattisesti pois luvuista kaikki ne unelmat, joihin mies ja koira eivät mahdu mukaan. Ne eivät ole kiinnostavia tai mielikuvitusta kiihottavia.
Pidän siis välillä mahdottomistakin unelmista (kuten että minut palkattaisiin Broadway-show Evitan pääosaan laulamaan ”Don’t cry for me Argentina” aivan kuin Madonna HUOM! minulla ei ole minkäänlaista lauluääntä eli kyseessä on raskaansarjan unelma) mutta eniten pidän unelmista, jotka olisivat joissakin tilanteissa mahdollisia. Nämä unelmat ovat erityisen kiinnostavia, niitä jaksan vatvoa edestakaisin ja ne saavat minut innostumaan.
Ovatko nämä unelmat sitten jotenkin rajoittuneita tai vain arkiunelmia? Toisen luokan unelmia? Unelmissani olen normaalipainoinen (mutta muodokas) mutta en halua olla Claudia Schiffer tai Naomi Campbell (näistä unelmanaisista näkee heti kuinka vanha olen…) enkä myöskään halua olla yhtään nuorempi kuin olen (ehkä sekin päivä tulee?). En halua toista miestä enkä haluaisin mieheni näyttävän… mmm… 30-vuotta nykyistä nuoremmalta Robert Redfordilta? vaan ihan siltä miltä hän näyttää 🙂 Rikas kyllä haluaisin olla, ihan ehdottomasti. Ja jos valita saisin, haluaisin rikkauteni mielellään olevan sellaista vanhaa rahaa. Hops, hops, nyt mennään jo yksityiskohtiin eli unelmalistaa pukkaa:
haluaisin olla rikas, kuulua vanhan rahan piiriin ja olla aatelinen, mieluiten vaikkapa vapaaherratar
edelliseen viitaten haluaisin mielelläni omistaa linnan tai suuren kartanon
haluaisin olla normaalipainoinen mutta muodokas tyyliin Sofia Vergera
haluaisin omata hyvän rytmitajun ja koordinaation, normaalielämässä olen valitettavan kömpelö
haluaisin olla taiteellisesti lahjakas, mieluiten omaisin hyvän lauluääneen
haluaisin avaruusmatkalle, haluaisin seistä Enterprisen kannella ja sanoa ”Engage” ja nähdä tähtien piirtyvän viiruiksi ikkunoihin
haluaisin että maailmassa olisi taikuutta ja lohikäärmeitä
ja miksi, oi miksi holodeck ei ole vielä todellisuutta?
Mistään maailmanrauhasta yms. en haaveile, mutta jos olisin Bruce Almighty ja voisin tehdä tai toivoa mitään vaan ja toiveeni teteutuisi, haluaisin että ihmisiltä katoaisi kyky ja halu tehdä eläimille pahaa. Haluaisin siis, että kaikilla eläimillä olisi hyvä olla.
Ja nyt jos sitten mennään hiukkasen realistisemmalla unelmatasolle, eli siihen mistä haaveilen tylsillä luennoilla (huom! yksi suurimpia toteutuneita unelmiani on juuri äsken toteutunut eli opiskelujen aloittaminen!) niin…
haluaisin käydä useammin = joka kuukausi kauneushoidoissa, kampaajalla, hemmottelemassa itseani spa-hoidoissa
haluaisin oppia ratsastamaan ja käydä säännöllisesti ratsastamassa
haluaisin enemmän vapaa-aikaa eli esim. 3 päivän viikonlopun joka viikko
haluaisin onnistua luomaan harrastuksesta työn, joka elättäisi minua tulevaisuudessa
Ja onhan näitä vaikka kuinka monta muutakin :) Nämä unelmat ovat samalla tulevaisuuden maaleja, näihin tähdätään. Ja nämä toteutetaan, ainakin jollain tasolla. Tästä rohkaiseva käytännön esimerkki: Mies kertoi unelmoivansa siitä, että voisi ruveta harrastamaan lumilautailua säännöllisesti. Minä ryhdyin heti kyselemään että millä tavalla, pitääkö siis päästä joka viikonloppu Åreen vai mitä? Jos tasosta voisi tinkiä, niin ehkä tämän unelman voisi toteuttaa parin vuoden sisällä. Meillä on minun opiskelujeni vuoksi aika tiukka budjetti, mutta kuluja pystyy usein porrastamaan tai siirtämään. Miehen kuntosalikortti 30 EUR//kk loppuu vuoden päästä ja siitä luopumisesta tulisi pieni säästö. Jospa hänelle voisi hankkia kohtuubudjetilla vaikkapa joululahjaksi lumilaudan ja tilpehöörit. Tästä läheltä löytyy 3 eri pikkumäkeä, joita hän voisi kokeilla muutaman kerran kutakin. Kerran viikossa, esim. 3 tuntia töiden jälkeen, yksi kerta (kun on omat kamat) maksaa n. 18 EUR. Kuntosalikortin hinnalla pääsisi siis melkein kaksi kertaa kuussa mäkeen, ne toiset kaksi kertaa kustannetaan vaikka säästöistä. Kyse on kuitenkin rajoitetusta kaudesta (talvi). Keväällä tehdään tilinpäätös, miltä tuntui, miten mennään eteenpäin? Unelma toteutettu, osa 1.
Tässä alla myös jo toteutunut unelma, muutama vuosi sitten hankittu oma punainen tupa. Unelmoin pitkään, enkä meinaa aina vieläkään uskoa että me toteutimme tämän jutun.
Miten sinä unelmoit? Isoista vai pienistä asioista?