Lapsuuden muistot kierrätykseen
Minulla on, tai oli, maailman kaunein posliininukke. Sain sen lapsen ajoululahjaksi, serkkuni ja silloinen paras ystäväni sai samanlaisen mutta erivärisen. Minun oli kauniimpi, vaaleansininen. Kaunein asia mitä osasin kuvitella. Nukke oli suurin aarteeni monta vuotta, sillä oli kunniapaikka sekä leikeissä että myöhemmin hyllynkoristeena.
Viimeiset pari vuosikymmentä nukkeni – Emilia Ulla Katariina muistaakseni – on viettänyt aikaansa pahvilaatikossa vintillä, hyvin pakattuna. Olen availlut neitokaisen laatikkoa aina välillä ja tarkistanut että Ruususen uni jatkuu rauhaisana. Nimet? Emilia, Uuden Kuun Runotyttö. Ullaan ihastuin luettuani varhaisteininä Mika Waltarin Tanssi yli hautojen, joka kertoo Ulrika Möllesvärdin ja tsaari Aleksanteri I:n suhteesta. Katariina? Ei mitään havaintoa, jokin ajatus siinäkin on varmaa ollut takana. Katariina on minusta edelleenkin erittäin kaunis nimi.
Jokin aika sitten ystävättäreni tytär, pieni ballerina, oli toivonut syntymäpäivälahjaksi samanlaista nukkea kuin Mariella on Pähkinänsärkijässä. Niinpä päätin, että minun Emiliastani saisi tulla pikku ballerinan Gertrude. Rakastan Pähkinänsärkijää, olen ehtinyt nähdä sen vuosien varrella monta kertaa eri versioina ja voin sanoa, että siitä ei klassinen baletti enää viihdyttävämmäksi tule.
Kaivoin nuken esiin vintiltä ja paikkasin ja puunasin vanhaa neitiä parhaani mukaan. Ompelin jalan kuntoon ja vaihdoin tyllialushameen kuivaksi kovettuneen vyötärönauhan. Mekon tahroihin, jotka olin aivan unohtanut, en uskaltnut lähteä koskemaan. Lahjansaajan äiti voinee kokeilla niihin tahranpoistoainetta tarvittaessa. Emilia Ulla Katariina käärittiin silkkipaperiin ja sanomalehtiin ja lähetettiin takaisin synnyinmaahansa Suomeen.
Toivottavasti lahjansaaja ei välitä vanhan nuken kuluneista kohdista vaan antaa mielikuvituksen lentää! TÄmä nukke on käynyt läpi monet leikit ja ollut yhtä aito Tuhkimo, Lumikki kuin Aurorakin 🙂 On mukava ajatella, että joku toinen voi saada nukestani yhtä paljon iloa kuin minä aikanani. Jos ei, niin ainahan lahjan voi antaa eteenpäin. Yritän parhaani mukaan olla vähemmän sentimentaalinen ja enemmän käytännöllinen ja antelias.
