Slite ja retkeilyn opettavainen ihanuus

Kahdenkymmenen hengen ryhmämme matkasi minibussilla Gotlannin pohjoispuolelle, Sliten satamakaupunkiin. Tai satamakylään, kaupungiksi ei tätä betonitehtaan hallitsemaa 1400 asukkaan talorykelmää oikein kehtaa sanoa. Slite ei ollut kovin kaunis paikka, ja kun sääkään ei tosiaan oikein suosinut niin huh-huh. Sliten keskustori edustaa vanhintaa osaa kylästä, sen kivien alle on haudattu sotilaita jo 1300-luvulla. Loppuosa kylästä on kasvanut toisaalta tehtaan, toisaalta Gotlannin parhaan luonnonsataman ympärille.

Taloja on rakennuttu tarpeen mukaan, joten lopputulos on melko sekalainen. On merikapteenien puuhuviloita, tehtaan työläisten vaatimattomia asumuksia, patruunan hulppea kartano ja merillä rikastuneiden miesten rakennuttamia taloja, jotka ovat saaneet vaikutteita kaukomailta. On torneja ja terasseja, siroja metallikoristeisia ovia ja upeita puukoristeita ikkunoiden ympärillä, todellista puukäsityön iloa mutta samalla myös paljon osittain tai kokonaan betonisia rakennuksia. Vaaleanpunaista ja minttua, oranssia ja harmaata. Kaikki melko rapistunutta ja näin talviharmauden keskellä melkoisen masentavan näköistä. Historiaa oli kuitenkin mielenkinntoista käydä läpi ja ymmärtää, minkä vuoksi ja milloin mikin rakennus on paikalleen pystytetty. Kerrostumia oli lukuisia.

Bussinnokan käännyttyä takaisin kohti Visbytä, alkoi aurinkokin paistaa ja ehdin kuin ehdinkin vielä pienen koiran kanssa ulos valoisan aikaan. Juhlaa! Varpaat alkoivat kyllä olla aika syväjäässä monen tunnin yhtämittaisen ulkona seisoskelun jälkeen, lämmin jalkakylpy ja tuplavillasukat kuulostavat hyvältä.

Se kyllä täytyy myöntää että vaikka minusta ei yhdessä syksyssä mitään Gotlanti-entusiastia ole tullutkaan, niin tämä Visbyn pikkukaupunki ainakin pahuksen kaunis paikka asua :)