Kiva, kaunis vai kusipää? Minun aakkoseni

Ahmatti. Jep, perisynneillä aloitetaan. Taipumuksenani on syödä liikaa ja liian nopeasti, etenkin ruokaa. Pidän lämpimästä ruoasta lämpimänä ja se on yleensä syytä hotkia nopeasti, jos sen haluaa lämpimänä suuhunsa saada. Kukahan keksisi miten lämmin ruoka pysyisi lautasella lämpimänä kauemmin? Esim. 30 minuuttia olisi hyvä aika. 

Bossi. Pomonainen, joka rakastaa pompotella ihmisiä ympärillään. ”Kulta, etkö tois mulle vielä pari jäätä tähän mun pepsimaxiin..?”

Cold as ice. Kylmä lahna. Epäsosiaalinen ihminen. En viihdy seurassa enkä osaa tehdä itseäni tykö.

Diiva. Näin on. Elämä olisi sairaan tylsää jos ei koskaan diivailisi. Diivailu on isojen tyttöjen prinsessaleikkiä.

Ei, ei, ei… Omaan taipumuksen negailuun (kaamea sana, by the by). En itse näe sitä niin, sillä menen usein tarmolla eteenpäin mutta läheiset & vieraat siitä usein huomauttelevat, tai sen huomaavat, että minä olen usein ”ei, ei, voi kääk, vaikeaa, surkeaa, mahdotonta”-linjalla liikkeellä. Tätä täytyy miettiä, en nimittäin miellä itseäni kovinkaan negatiiviseksi ihmiseksi enkä halua muidenkaan ajattelevan niin.

Fiini. MÄ OLEN NIIN HELEVETIN HIENO. Juu. Tai no en tod. mutta kylläkin utelias ja tiedän monesta asiasta vähän. Lisäksi olen melko kylmä ja epäsosiaalinen seurassa, siitäpä sitten saa joskus kuulla, että ootkos sä vähän ”fin i kanten?” Et semmonen vähän parempi ihminen.

Gangsta. Olen, ehdottomasti, ihan kauhee gangsta, ainakin henkisellä tasolla. Timantteja ja Cristalia tänne, nyt!

Haihattelija. En koe itseäni hupakoksi taikka epävakaaksi luonteeksi, mutta kylläkin hiukan taivaanrannan maalariksi. Mitäs pahaa siinä on? Kyllä sitä ihminen unelmoida saa.

Itsevarma. Ulkoisesti ja muiden seurassa ehdottomasti, se kuuluu minun ulkokuoreeni ja panssariini. Syvällä sisimmässäni en, tässäkin siis parantamisen tarvetta.

Janoinen. Tiedonjanoinen, kauneudenjanoinen, hauskuudenjanoinen, shampanjanjanoinen. Mieheni mukaan olen henkisellä tasolla kameli, tai dromedaari, tai mikä se nyt on jolla on kaksi kukkulaa selässä, jonne kaiken sen tiedon-kauneuden-hauskuuden-shampanjantulvan voi varastoida.

Keskinkertainen. Valitettavasti. Olen se, joka sai aina kasiplussan kokeesta, yliplussan historiassa mutta toisaalta seiskan laulunkokeesta. En ole ikinä milloinkaan saanut aikaiseksi mitään häikäisevää vaikka uskonkin vilpittömästi itselläni olevan kaikki edellytykset häikäisevyyteen. Jaha, I-kohta ja parempi itsetunto siis hanskassa.

Laiska, minä olen peruslaiska ihminen. Välillä ryhdistäydyn, mutta silloinkin lähinnä oman edun nimissä. Voi kuinka mukavaa olisikaan voida sanoa olevansa ahkera. Kuinkahan sitä ahkeruutta mitataan, mitä pitää tehdä kehdatakseen sanoa itseään ahkeraksi?

Minä, minä, minä, mun, mun, mun. Olen siis itsekeskeinen paskiainen. Yritän olla olematta mutta se on kamalan vaikeaa. Muiden ihmisten ongelmat ovat niin hurjan rasittavia.

Nipottaja. Hey, honey, it’s my way or the high way.

———————————————————————————

Näillä mennään, raadollisen rehellisesti. Saa nähdä, onko aakkosten loppupuoli yhtään armollisempi minulle.

                                                                                            (kuvakaappaus lovethispic.com)