Mitä minusta EI tule isona
41-vuoden ikään mennessä sitä on joutunut ikäväkseen toteamaan, että maailmassa on melko monta asiaa, joita minusta ei isona tule. Osa on ihan OK mutta osa hiukan harmittaa. Minua ei harmita se, ettei minusta tule astronauttia tai ydinfyysikkoa. Hiukan suruissani olen siitä, että minusta ei myöskään tule oopperalaulajaa tai balettitanssijaa, taitoluistelijaa tai voimistelijaa. Ei luultavasti minkäänlaista taiteilijaa.
Sitten on näitä asioita, joka minusta vielä saattaa tulla. Nuorempana ajattelin että teen mitä vain hommaa kunhan ei tarvitse Mäkkärin kassalle mennä tai roskakuskiksi ruveta. Nykyään nämäkin vaihtoehdot kuulostavat ihan hyväksyttäviltä. ”Mitä vain rehellistä työtä, johon olen itse tyytyväinen ja josta maksetaan jotain” on minun periaatteeni työmarkkinoilla. Olen joskus jakanut postia ja voisin jakaa sitä uudestaankin, maailman paras kesäduuni.
Viimeinen työkategoria on sitten niitä, joita olen jollain tavalla kokeillut ja jotka ovat ”no-no”. Olen kokeillut siivoamista, hotellihuoneiden, sairaaloiden ja toimistojen. Ei toimi, kroppani ei kestänyt hommaa kaksikymppisenä ja vielä vähemmän näin keski-iän kynnyksellä. Polvet ja selkä, you know. Samaan kategoriaan kuulu suklaakoneen puhdistajan virka. Olen kokeillut konttorityötä ja se tappaa sekä kroppani (se ainainen istuminen, syytän sitä syylliseksi suonikohjujeni syntymään) että aivoni (monotonisuus, virikkeiden puute). Tällä hetkellä pahin pelkoni on joutua opintojen jälkeen palaamaan 100% konttorirotaksi. Kukkakauppiastakaan minusta ei tule, valitettavasti, sillä saan migreenin kukkien voimakkaasta tuoksusta pienessä suljetussa tilassa. Sama problematiikka käy ilmi viininmaistelijana, sommelierinä tai baarimikkona ollessani (ne punaviinin tanniinit). Tänään kävi myös ilmi, ettei minusta tule rakennuspiirtäjää. Tai arkkitehtiä. Arkkitehdiksi minulla ei riitä kolmiulotteinen hahmotuskyky, rakennuspiirtäjäksi taas ei kärsivällisyys. Vietin juuri elämää pidemmän iltapäivän lyijykynän, viivottimen ja millimetripaperin seurassa saamatta paperille melkein mitään… Olen kohta kolme päivää yrittänyt saada aikaan allaolevan tyyppistä (kuvakaappaus www.jukkatalo.fi) melko simppeliä perusmallinnosta pienestä mökistä ja ei, herranjestas, ei siitä tule valmista koskaan.
Nyt jos oikein nyyhkitään kurjuutta, surkeutta ja itsesääliä, niin minusta ei mitä todennäköisimmin myöskään tule koskaan minkään maan presidenttiä tai kuningatarta, huippumallia, it-girliä tai maailmanlaajuisesti tunnustettua suurta ajattelijaa.
Nyt kun olen saanut ulos itsestäni kaikki nämä negatiiviset ajatukset, olisikohan aika suunnata energia sen miettimiseen mikä minusta VOISI tulla? Sitten joskus isona.
Mutta ennen sitä, kiltit ihmiset, kertokaa minulle mikä teistä ei tule, ja miksi?