Punahuuli parkkiksella
Mitä omituisin lauantaiaamu. Ensin yöllä kinkunpaistoa, pakastimemme viimeinen joulukinkku pääsi näin kevätpäiväntasauksen kunniaksi uuniin. Enää 9 kk jouluun ja seuraavaan joulukinkkuun, jippii!
Sitten kello soi ”keskellä yötä” eli kuudelta lauantaiaamuna, huh. Epäinhimillistä. Mies oli buukannut itselleen hyväntekeväisyysspinningin klo 8 työpaikallaan ja minä – idiootti – lupasin tulla mukaan ja käydä sillä aikaa tehokkaasti kaupassa. Kun lupauduin tähän kauppakeikkaan, oli spinningtunti varattu yhdeksitoista eli paljon inhimillisempään aikaan… Matkan varrella ikävä kyllä suunnitelmat muuttuivat.
Niinpä minut dumpattiin ilman sen suurempia seremonioita klo 7.30 tähän kaupan parkkipaikalle, odottelemaan ovien aukeamista klo 8. Olin aamulla melko räjähtäneennäköinen mutta paikkasin sitä suosikkijutuillani eli punaisella huulipunalla ja Hermeksen sinisellä huivilla. Hupsan, minustahan kuoriutui esiin ihan ihminen!
Onneksi aurinko paistaa 🙂 ja lähi-Starbuck’s avaa vartin päästä. Taidan nauttia aamiaista siellä ennen kaupassakäyntiöä, kaikki sujuu paremmin täydellä vatsalla.
