Metsäläismuija

Jessus. Kroppaan koskee, oikea käsi on niin krampissa ettei näppiksen näpyttelystä meinaa tulla mitään. Kun aloittelin tätä postausta eilen illalla, se jäi sikseen käsikrampin takia.

Muutama ensimmäinen päivä metsässä on takana. Kokemuksia? Ei taida minusta tulla metsänaista, ainakaan pätevää sellaista mutta olen oppinut hurjasti ja pystyn sanomaan jos joku muu tekee hyvää jälkeä. Ja sehän tässä juuri on tarkoituksena.

 

Ohuet hanskat, joilla saa hyvän otteen kirveestä. Terävä puukko ja mittatikku. Pieni lehtiö jatkuvien muistiinpanojen tekemistä varten ja iso kasa laastaria… Toiset, paksummat hanskat taukoja varten. Kun heilut ensin kirveen kanssa ja sitten riisut ohuet hanskat, jotta voit raapustella muistiinpanoja lepotauolla, ovat näpit aika jäässä välillä. Toppahanskat = iso peukku!

Tällä viikolla pääsin siis ihan itse kaatamaan valitsemani puun. Menimme metsään ja läksin etsimään sopivaa puuta ryhmäni kanssa. Tarpeeksi korkeaa ja suoraa, muutenkin täydellistä. Omaa puuta, josta saisi 3 x 4,5 metrisiä, vähintään 14 cm paksuja tukkeja kelohonkamökkiimme. Tarkasteltiin oliko puu suora vai vino, miten oksat kasvoivat, oliko kuolleita oksia tai oksankohtia. Tarvittiin tarpeeksi kypsä puu ja tietenkin sellainen, jonka kaataminen ylipäätään oli mahdollista…

Hyvän yksilön löydyttyä hommiin vaan! Kirves laulamaan, kun kerran perinnerakentajia olemme. Ensin yhdeltä, sitten toiselta puolelta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Suojakypärä päässä… Ja hiki tippuu kolmesta plussa-asteesta huolimatta :)

Aika järsitty siitä tuli, ja kaatuminen oli komea näky. Jäi hiukan paksuksi toiselta puolelta ja kaatui pahus vinoon, mutta onneksi kaatui. Humahti ensin toista mäntyä päin, mutta vauhtia oli sen verran että ryks vaan ja pam! Eihän tuo kanto näytä kaksiselta, mutta kyllä se ihan kunnon mänty oli. 75-vuotias, likemmäs 18 metrinen ja alhaalta 32 senttiä paksu. Antoi henkensä hyvän asian puolesta, muistin kiittää metsää.

Nyt on pakko tehdä jonkinlainen käsikylpy ja laittaa Voltarenia, muuten tällä kädellä ei pidellä kirvestä huomenna. Olemme ehtineet kuoria puun ja nyt yritämme hakata tukille oikeaa muotoa, pyörä kahdelta puolelta, sileä ja tasainen toiselta kahdelta. Ja ei, selän hyvinvoinnista on parempi olla puhumatta lainkaan. Muusinahan se on.