Pikavisiitillä todellisuudessa
Ei ole aina ihanyksinkertaista tämä aikuisopiskelijan arki. Toissailtana kone toi Pariisin-matkailija kotiin melkoisen myöhään ja eilenaamulla kello soikin sitten tasan viideltä. Raksakledjut niskaan vaan, reppu selkään, kahvi tassuun ja nokka kohti Bromman lentokenttää. Nyypäivän opiskelijat ei nääs enää mene dösällä tai metrolla kouluun, ne ottaa suoraan lentokoneen…

Ihana BRA joka vielä hemmottelee asiakkaitaan aamiaisella. Kahvi, omenamehu ja runsas sämpylä katosivat parempiin suihin, 40 minuutin lento riitti juuri nopeaan aamiaiseen.

Voi kökkö, vettä tulikin sitten koko herran päivän. Lounasaikaan riitti vielä hymyä mutta loppupäivästä alkoi olla jo aika kostea olo, täyspitkästä superupeasta uudesta suosikkisadetakista huolimatta. Lämpöäkin oli vain +2, melkoinen ero Pariisin sandaalikeleihin.

Asettelimme pikkutupaan lankkuja lattiaksi ja naulailimme niitä oikeaoppisesti paikalleen. Mittailimme ja sahailimme ovea, että veto kävisi vähäisemmäksi :) Sisähommia, vaikka vähän tylsempiäkin, oli pakko arvostaa kun vettä tuli vaakasuoraan.

Iltapäivällä sanoimme hej-hej-adjö itse omin pikku kätösin kirveellä ja sahalla kahdeksanmetrisestä, 40 senttiä paksusta tukista veistämällemme kirkontornin huipulle. Se lähti kaatosateessa kohti uutta kotiaan. Ensiviikolla pääsemme vielä katsomaan asennusta ja tervaamaan pikkuisen. Melkein tuli kyynel silmäkulmaan!
