Kiitollisuudesta ja yksi ärsytys

Kun on lojunut aikansa siellä sohvannurkassa ja juonut liikaa viiniä ahdistukseensa, lopulta sitä tajuaa että nyt onpakko ryhdistäytyä. Keskittyä siihen positiiviseen ja toivoa, että se kantaa ylös- ja eteenpäin. Helpoimmin positiivisuuskierteeseen pääsee, tai minä ainakin pääsen, listaamalla kuluvan päivän hyviä asioita. Siinä on pakko käydä kulunutta päivää läpi ja kyllähän sitä sitten huomaa, miten paljon hyvää, positiivista ja kaikkea kivaa omaan elämään kuuluu. Tai vaikka ei aina edes niin paljon, niin jotain kuitenkin. Vai hei, käsi ylös, kenen elämään ei tänä päivänä ole mahtunut viittä hyvää asiaa joista voisi olla kiitollinen?

Näistä tänään tapahtuneista asioista olen kiitollinen:

1) Mies sai aamulla puhelun eilen tapaamaltaan kirurgilta, joka kysyi voisiko hän tulla lyhyellä varoitusajalla odottamaansa operaatioon jo maanantaina. Normaali odotusaika on n. 3 kk. Upea juttu, operaatio on pieni mutta vaiva on ollut hankala ja rajoittanut elämistä, aiheuttanut kipua päivittäin ja huonoa tuulta koko ajan jo parin kuukauden ajan.

2) Kun heräsin, ulkona paistoi aurinko. Ei ole mitään parempaa.

3) Parvekkeelle istuttamani pikkuiset samettikukat ovat hitaan alun jälkeen vihdoin ryhtyneet kukkimaan eivätkä välitä ilmojen viilenemisestä. Pienet punaiset kukat ilahduttavat kovasti.

4) Meillä oli, aivan yllättäen, jääkaapissa supisuomalaista Atrian saunalenkkiä. Söin sitä pitkän pätkän lounaaksi, kylmänä.

5) Suunnittelin reissua äitini luokse ja sain nahkean alun jälkeen järkättyä lennot ja laivat melko jouhevasti kohtuuhintaan.

Ja koska elämä ei ole pelkkää päivänpaistetta, minulla on mielestäni oikeus myös yhden ärsytyksen mainitsemiseen. Päivän luennolla puhuttiin puhdasta fysiikkaa, kieli jota en todellakaan puhu sujuvasti. Lukiossa sain joka toisesta kurssista nelosen. Nyt kuitenkin tunnuin  tajuavan asian ilman sen ihmeempiä ongelmia, ärsytyksen aiheeksi nousikin pääasiassa se, että olin ainoa jolle asia meni läpi ensimmäisellä yrittämällä. Opettaja selitti ja selitti, piirsi taululle ja selitti taas, kukkasten kielellä. Jauhettiin edestakaisin niin että aika loppui kesken eikä päästy asiaa loppuun ja siltikin jengi oli pihalla kuin lumiukot. Minä pistin puolivälissä korvani kiinni ja hurautin tehtävät valmiiksi, tarkistin saaneeni oikeat vastaukset ja olin ihan hiljaa. Ei se nyt niin vaikeaa ollut, tampiot, keskittykää älkääkä räpättäkö vastaan koko ajan.