Ruusuja, 21 yhteistä vuotta ja mikä siinä on parasta
Meillä tuli 21 yhteistä vuotta yhteen eli minun tapauksessani rajapyykki meni tässä. Yhdessä on oltu pidempään kuin erikseen. Ja yhdessä on ollut hyvä olla. Rakkauden alkuhuumassa teimme alustavan sopimuksen 50 vuodesta, jonka jälkeen olisi uudet sopimusneuvottelut. Tällä hetkellä näyttää ainakin siltä, että jatkosopimuskin tulee sitten aikanaan syntymään kivuttomasti.
Olemme usein juhlineet vuosipäiväämme jotenkin, olleet ulkomailla, vuokranneet mökin tai yöpyneet hotellissa, tai vai ostaneet jonkun kivan lahjan toisillemme. Tänä vuonna juhlimiset jäivät pienimuotoisiksi johtuen aikatauluongelmista, viikonlopuksi sovimme tosin date nightin leffoineen ja ravintolaillallisineen. Mies haki minut eilenillalla kentältä, koiran kanssa naturally. Olin äidin hoivissa ja hemmoteltavana muutaman päivän, nääs. Kotona odottivat tummanpunaiset ruusut vaasissa ja lasi kylmää, kuplivaa shampanjaa. Ruokaakin oli tarjolla. Vastalahjaksi mies sai tax free-tuliaisena Hermes’n tuoksun ja ison halauksen.
Mitäs sitä on 21 vuodessa ehtinyt parisuhteesta oppia? Jos ei muuta, niin sen että meillä on käynyt mieletön mäihä. Että juuri me kaksi löysimme toisemme. Yksi rauhallinen ja toinen tulinen, yksi hersyvä hupiveikko ja toinen sarkastinen kirjasieppo. Molemmat samanikäisiä ja samalta alueelta, samalla taustalla, samoilla arvoilla. Tämä on auttanut meitä todella paljon sen jälkeen kun muutimme muille maille vierahille, on kiva pysty joskus muistelemaan menneitä sellaisen ihmisen kanssa joka tietää kenestä ja mistä puhun. Tuntee laulut ja televisiohjelmat, vanhat opet ja karkkisuosikit. Puhuu samaa kieltä kaikin tavoin ja jakaa sielunmaiseman.
Ilman muuta olen oppinut paljon yhdessä- ja erikseen kasvamisesta (molemmat välttämättömiä), kärsivällisyydestä ja joustamisesta, puhumisen tärkeydestä ja puhumattomuudesta tuhoavasta vaikutuksesta. Kaikista asioista tärkein lienee tuo puhuminen, elinehto jota ilman parisuhdetta ei ole olemassa. Minä puhun aina, liiankin kanssa. Mieskin puhuu, paljonkin. Joskus tosin tulee vaiheita, jolloin mies miettii asioita liikaa ja siitä tulee ongelmia kun mietityt asiat muuttuvat isoiksi ongelmiksi kun niistä ei puhuta vain ainoastaan pyöritellään omassa päässä. Minä taas en aina haluaisi jakaa omia ongelmiani, sotkuja joita olen itse itselleni aiheuttanut. Häpeän niitä ja vellon niissä ja muutun täysin tehottomaksi. Heti kun saan ne ulos, tilanne helpottuu. Ja vastaavasti kun saan puristettua miehestä asiat ulos, muuttuvat uhkaavat härkäset takaisin kärpäsiksi. Useimmiten puhuminen kyllä sujuu ilman ongelmia, ja siksi meillä onkin kriisitilanteita huomattavan harvoin. Ilmaiseksi hyvät välit ja helppo, hauska yhdessäolo ei toki ole tullut, siihen on vaadittu matkan varrella aika monta keskustelua ja välillä hampaidenkiristelyäkin. Onneksi rakkautta riittää, lämmin syli ja hellä halaus auttavat aika monen raivonhetken läpi. Minulla ja miehellä kun onneksi yleensä loppuu kärsivällisyys eri aikaan.