Jeah – taas perjantai

Yes, perjantai! Ihanaa kun on joka viikko joka päivä, jolloin sitä innostuu vaikka olisi aikainen aamuherätys. Pakkasin eilen asuntoni täällä Visbyssä kasaan ja lähden kohta taksilla kuskaamaan kamat satamaan. Sullon koko roskan säilytykseen odottamaan iltapäivän lauttamatkaa Tukholmaan. Kiesus sitä kamaa onkin aivan tolkuttomasti, Ikea-säilytyskassi johon sulloin suurimman osan, painaa niin etten saa sitä kunnolla ylös nostettua… Raahaamalla eteenpäin.

Perheeni saapui saarelle eilenillalla, treffaan heidät pittoreskissa Hotel St. Clemensissä aamupalan merkeissä ja sitten kiertelemme kaupunkia. Tänä viikonloppuna Visbyssä vietetään keskiaikaista joulua, toivottavasti markkinoilla on jotain kivaa syötävää & ostettavaa. Paahdetut mantelit ovat ainakin herkullisia, lämpiminä sokerikuorrute rasahtelee suussa ja pelkkä tuoksukin on aivan huumaava.

Kello ei ole vielä kahdeksaa, on pilkkopimeää. Nousin puoli seitsemältä, niin aikaisin en olekaan ollut on-the-go koko syksynä. Joululomalla palaan pariksi viikoksi tavalliseen työhöni, todellisuus aamuherätyksineen tulee olemaan kyllä tuskaa, sen tiedän nyt jo. No, arvostanpahan sitten opiskelijan vapauttani entistäkin enemmän.

Pientä karvakorvaa on ollut tällä viikolla ihan kamala ikävä, on siis ihana päästä kotiin. Onneksi pieni koira on oiva selfieiden ottaja, niitä on lennähtänyt suuren veden yli viikon aikana useampikin kappale. Välillä niissä ollaan surkeita (vesisadelenkin jälkeen) ja välillä aivan ihanan karvaisia ja innostuneita (kun ruokaa on tiedossa) ja välillä vähän unisia (masurapsusilmänummistus). Mahdottomia vastustaa. You see?