Aikainen aamu, kahvia, leipää ja linnunlaulua
Uni tuli eilenillalla aikaisin ja mies heräsi tänä aamuna sen mukaisesti, eli aikaisin. Minä olisin kyllä voinut nukkua vielä hetken… tai kaksi. Mies antoikin minun nukkua hetken ja tömisteli omiaan. Toisen puuhailun äänien kuuleminen oman unen läpi on tosi ihanaa, ihan suosikkejani. Kun tietää, että itse voi nukkua vielä rauhassa eikä ole mihinkään kiire. Minun maailmassani nukkuaika on ihmisen parasta aikaa.
Kohta ”joku” kuitenkin tuli sanomaan hiljaisella äänellä huomenta ja tarjosi kahvikupillista, kun avasin vastentahtoisesti silmäni. Mies oli nostanut korituolit ulos ja kasan vilttejä, minä kääriydyin aamutakkiini ja kiskoin villikset jalkaan. Sitten istuimme siinä aamun viileässä ilmassa kuuntelemassa linnunlaulua, kahvikupit kädessä ja avokadoleivät sylissä odottaen (jumissa!). Hiljaista, mutta hiljaisuuden keskellä luonnonäänet korostuvat. Hurjaa, kuinka kovaa pikkulinnut laulavat ja kuinka korkealla lentävien isompien lintujen siipien huminan kuulee. Auringon noustua tarpeeksi korkealle kiertelin tontilla katselemassa kukkaistutuksiani ja niiden vointia. Rehellisesti voin sanoa, että kesän ainoa kunnon menestystarina on hajuherne. Se kasvoi jo alkukesästä aivan mielettömäksi ja kukkiminen sen kuin jatkuu. Valkoinen ei tuoksu niin paljon, tummanvioletti taas sitäkin enemmän. Ensivuodeksi bongasin jo vaalean- ja fuksianpunaisen, kaksinkertaisilla kukanlehdillä varustetun version, jonka tuoksukin oli aivan huumaava.
Auringon noustua tarpeeksi korkealle kiertelin tontilla katselemassa kukkaistutuksiani ja niiden vointia. Rehellisesti voin sanoa, että kesän ainoa kunnon menestystarina on hajuherne. Se kasvoi jo alkukesästä aivan mielettömäksi ja kukkiminen sen kuin jatkuu. Valkoinen ei tuoksu niin paljon, tummanvioletti taas sitäkin enemmän. Ensivuodeksi bongasin jo vaalean- ja fuksianpunaisen, kaksinkertaisilla kukanlehdillä varustetun version, jonka tuoksukin oli aivan huumaava. Mehiläiset rakastavat hajuhernettä, samoin ne pyörivät ahkerasti kosmoskukassa, joita äitini minulle alkukesästä istutteli. Täytyy näppäistä niistäkin siemeniä talteen, kosmoskukka on kiitollinen, ahkera kukkija samoin kuin ikisuosikkini päivänsini, jolla kyllä oli hiukan huonompi vuosi tänä vuonna. Minun vikani tosin, mitäs en jaksanut esikasvattaa.
