E-kirjat ja paras lukulaite
Olen kirjahullu. Se lienee hyväksyttävää, kaikillahan meillä jokin hulluus pitää olla. Rakastan lukemista, olen aina rakastanut. Luen nopeasti, katson sivua tai kappaletta ja ikäänkuin hahmotan sen sisällön. Kielellä, suomi, ruotsi, englanti, ei ole väliä. Luen historiallisia romaaneja, elämänkertoja, etenkin suomalaisten elämänkertoja, paljon fantasiaa ja scifiä, rakkausromaaneja, parempaa kaunokirjallisuutta, laivalasteittain dekkareita… Aina jotain, yleensä useampaa kirjaa päällekkäin ja vanhoja suosikkeja luen tietenkin aina uudestaan.
Viimeisimmän muuton yhteydessä (kohta 8 vuotta sitten) mies ilmoitti, että nyt riitti, nyt hän ei jaksa rahdata näitä kirjoja enää yhteenkään uuteen asuntoon. Ensikerraksi on keksittävä jotain muuta (kuten että ei enää muuteta?). Mies ehdotteli lukulaitetta siinä vuosien kuluessa moneen kertaan. Minä katsoin ja mutisin jotain. Pidän kirjoista, ihan siitä kirjan fyysisestä olemuksesta. Ehkä enemmän pokkareista kuin kovakantisista. Paperi tuntuu hyvältä sormissani, kirjat ovat minusta kauniita. Ei ole hienompaa sisustuselementtiä kuin täyteenahdettu kirjahylly. Valitettavasti, koska minulla on tämä tauti, kirjahulluus, nuo kirjahyllyt tuppasivat aina täyttymään, ensin kahteen riviin, sitten kolmeen, päällekkäin pinoihin. Kassien pohjalla uiskenteli aina pari kappaletta, mökillä oli omansa. Seinätila kotona loppui.
Kesällä 2014 hommaan tuli stoppi. Olimme lähdössä neljäksi viikoksi reissuun, Amalfi-rannikolle juhlistamaan 10-vuotishääpäiväämme. Mies antoi minulle paketin muutamaan viikkoa etukäteen ja pyysi avaamaan. Paketista tuli Kindle PaperWhite ja lupaus ladata sille 50 vapaavalintaista kirjaa Amazonin kirjakaupasta. Mmm… OK, mutta pyristelin vieläkin vastaan. Ensimmäisen viikon ajan toin epäilykseni esille, mutisin siitä että kirjat menivät tosi nopeasti, ehkäpä Amazon myy lyhennettyjä versioita?
Toisella viikolla hiljenin. Kirjoja riitti ja riitti ja riitti. Luin paljon, rannetta ei rasittanut kirjan paino, ei vaikka kirjalla oli pituutta 600 sivua. Oikean käden etusormen sivuun ei tullut kovettumaan jatkuvasta sivunkääntämisestä. Näin lukea silmiä siristelemättä täydessä auringonpaisteessa rantatuolissa maatessani yhtä hyvin kuin illalla sängyssä makoillessani.
Nyt kaksi vuotta ja 500 kirjaa myöhemmin, voin todeta että Kindle PaperWhite rules! Ostan edelleenkin jonkin verran suomen- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta koska sitä Amazonista saa heikohkosti. Muuten olen aivan Kindleni orja. ”Buy with 1-click”-toiminto ottaa maksun luottokortiltani ja lataa minkä tahansa toivekirjani Kindlelle muutamassa sekunnissa. Jos tarjolla ei ole wifiä, olen tehnyt ostoksen iPhonella ja laittanut sitten Hotspot-toiminnon päälle, näin kirja latautuu lentäen Kindlelleni. Toki olen joutunut asettamaan itselleni hintarajoja (kirja saa maksaa max.10 dollaria) ja määriä (muuten ostaisin kaikki maailman kirjat), jotta en joutuisi aivan vararikkoon. Kindlelle kirjat ovat kuitenkin aina hiukan edullisempia ja tarjolla on ihan ilmaisiakin kirjoja.
Parasta Kindlessä on paitsi lukemisen helppous, myös mukaanottamisen helppous. Paikasta toiseen paljon liikkuvalle lukijalle lukulaite on aivan ykkösvalinta. Huonointa on se, että kirjakaupoissa käyminen jää. Aikaisemmin kävin viikoittain kirjakaupoissa, joko ohikulkiessani tai tarkoituksella. Joskus vain selailemassa ja ihailemassa, usein ostamassa. Tämä on jäänyt, Science Fiction Bokhandelnissa, entisessä suosikkikirjakaupassani olen viimeksi käynyt joskus keväällä. Silloin oli kyllä pakko ostaa pari teosta ihan vain kannatusmielessä. Tiedostan kyllä, että kirjojen ostamisella ”oikeista” kirjakaupoista oli vaikka minkälaisia hyviä puolia mutta ei. Valitan.
Nyt olen kuitekin myös aktivoitumassa jälleen kirjaston ykkösystäväksi. Latasin koneelle Calibri-ohjelman, joka muuntaa melkeinpä minkä tahansa muotoisen kirjan Kindlelle sopivaksi. Huomenna kipitän kirjastoon hankkimaan kirjastokortin, PIN-koodin ja sitten ryhdyn e-lainaajaksi. Luottokorttini taatusti kiittää!