Herätyskello soi!

Järkytys oli suuri kun herätyskello soitti minut hereille ennen seitsemää maanantaiaamun kunniaksi. Ensi reaktio oli ”Kahvia, kiitos!”. Koska mies oli jo lähtenyt töihin (raukkaparka, ajattelin kun huomasin yöllä tulleen räntälunta kymmenisen senttiä), tartuin pikakahvipurkkiin. Meillä Nescafesta tehtyä tsufetta kutsutaan caffe Italianoksi, Italia-kahviksi. Ai miksi? No… Olimme toisella hanimuunilla Amalfi-rannikolla muutama vuosi sitten. Vuokrasimme kuukauden verran erilaisia asuntoja ja taloja eri kylissä, muutaman yön olimme hotellissa. Mieheni sotahuuto aamuisin on tuo samainen ”Kahvia, kiitos!” ja siksipä aamutavaksi muodostuikin, että ensin heräävä keitti pikakahvit molemmille, nosti toisenkin hellästi ylös ja yhdessä kömmittiin ulos aurinkoon terassille, ihailemaan merta tai vaikkapa omaa sitruunalehtoamme, asuinpaikasta riippuen. Kunnolla herättyämme painuimme yleensä kunnon aamiaiselle jonnekin lähikadun kahviloista. Tämä traditio saa aikaan sen, että tunnen nenässäni kypsien sitruunoiden tuoksun ja kasvoilla Italian auringon lämmön aina kun vain näenkin Nescafe-purkin 🙂

Ihanaa maanantaina teille, minä suuntaan kohta räntään ja loskaan tutkiskelemaan Södra Ängbyn asuinalueen uniikkia arkkitehtuuria. Puuh.