Kivenhakkaajan arki

Vielä viimeinen urakka ennen käytännön kurssiosion loppumista, kivenhakkausta nimittäin. Ulkona peräti 4 plusastetta ja räntää tulee vaakasuoraan, onni on siis saada seistä edes puoliksi jonkin sortin katoksen alla (ja täysi termos kuumaa teetä). 

Kivenä (ikävä kyllä) kalkkikivi eikä se tavanomaisempi hakattava eli pehmeämpi hiekkakivi. Olin erehtynyt kurssin aluksi valitsemaan paksun paskiaisen eli vaikeaahan tästä tuli. Tarkoitus on aluksi päästä neliskanttiseen muotoon, siihen sai Luojan kiitos käyttää hiukan ensin poraa avuksi… 

Työkalut painavat pienestä koostaan ja vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta about tonnin. Oikean käden hauis on tulessa, krampissa… Ja rakkoja pukkaa kummallisiin kohtiin. Äitienpäiväkorttia tässä raapustelen, kivenveistotunnilla. Saa nähdä tuleeko ajoissa valmista. Ja mitäähän Posti tykkää kun lyön tämän postilaatikkoon?